Keski-Euroopan joulumarkkinoilla tuoksuvat kastanjat, omenat ja höyryävä glögi. Millaisista eväistä ovat suomalaiset joulumarkkinat tehty? Lähdimme etsimään ruokamarkkinoita, niitä parhaista parhaita, joissa herkutellaan lähituottajien mausteisilla makkaroilla ja muhevilla joululeivonnaisilla.
Kysyimme vinkkejä ympäri Suomen, mihin kannattaa suunnata hakemaan joulutunnelmaa, hörppäämään kuppi kuumaa ja täyttämään korinsa kotiin viemisillä. Alla olevassa listassa ensiaskeleet, kaikki makoisat markkinat eivät listalta löydy, mutta vinkkaa ja lupaamme täydentää listaa aina aattoiltaan asti. Joulu on vain kerran vuodessa, fiilistellään kunnolla ja herkutellaan huolella!
Loviisassa joulumarkkinoista nautitaan pitkän kaavan mukaan, tarjontaa on!
Malmgårdin perinteiset joulumarkkinat 8.-9.12. ja Loviisan torilla joulufiilistellään 8.12. Loviisassa pääsee tutustumaan myös jouluisiin koteihin, talovanhukset avaavat ovensa joulukuussa.
Helsingissä kannattaa suunnata ainakin Marttojen joulumyyjäisiin hankkimaan laatikot, karjalanpiirakat, perinteiset leivonnaiset, joululimput ja tunnelman. Puotilan kartanon vanhan ajan joulumarkkinoille ehtii vielä 16.12., ihana tunnelma ja hyvää ruokaa kartanolla. Samana viikonloppuna järjestetään Teurastamon joulumarkkinat 15.-16.12., ne suuret ja herkulliset! Joulumarkkinat ovat osa Teurastamon herkkumarkkinat -sarjaa, joka neljä kertaa vuodessa tuo yhteen ruokatoimijat luomaan maistuvampaa Helsinkiä. Sinne!
Vanhan Suurtorin joulumarkkinat, Turku
Suomen virallinen joulukaupunki pullistelee joulumarkkinoita, Vanhan Suurtorin joulumarkkinoita vietetään neljänä viikonloppuna peräkkäin eli vielä ehtii 16.12. asti.
Porvoon Raatihuoneentorilla perinteiset joulumarkkinat 8.-9.12., ruokaa ja tunnelmaa!
Fiskarsin Ruukin joulua vietetään aina 6.1.2019 asti, Ruukki täynnä ruokaa ja tapahtumia mm. Hammarbackenin museokahvilan työpajoja, kissakahvila ja jouluaskareita, Fiskarsin panimon myymälä ja ihanat kahvilat ja ruokapaikat avoinna. Todellinen joulunajan must!
Menneen ajan joulumarkkinat, Lohja
Vanhan kivikirkon kupeessa nenä nappaa glögin tuoksun 15.-16.12.2018
Savonlinnan Olavinlinnassa vietetään perinteisiä Tuomaan markkinoita 15.12.2018
Missä sinä täytät herkkukorisi, vinkkaa & lisäämme listalle!
TallennaTallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Pysäköin autoni punaisen tuvan pihaan, ja liikenteenohjaajana toimiva nuori nainen opastaa minut kulkemaan kohti rantaa. Mihin tässä ollaan menossa? Eikös se Siikapirtti ole tuo punainen talo tuossa? Olen saanut kutsun tulla seuraamaan Show & Dinner iltaa Konneveden Siikapirtille. Minulle on kerrottu vain, että tapahtuma pidetään jossain veden äärellä, ja että ei kannata pukeutua hepeneisiin, järveltä tuulee. Rannassa on toinen tupa ja juomakoju – ja sitten on joku ladonnäköinen. Minut ohjataan sisään latoon.
Rakennus näyttää vanhalta venevajalta, mutta myöhemmin meille kerrotaan, että se onkin köysivaja. Konneveden kosket ovat toimineet aikanaan merkittävänä väylänä tukinuitolle, ja rakennukset ovat olleet vuosikymmeniä Kymi Osakeyhtiön omistuksessa. Vajan seinillä ja lattioilla on siis säilytetty uitossa tarvittavia köysiä, ja pihapiirin pieni tupa on toiminut uittokämppänä. Vieressä virtaava Siikakoski on osa Konneveden seitsemän kosken koskireittiä ja se on suosittu perhokalastuspaikka. Konneveden kosket ovat jo aikoinaan houkutelleet kalaisien vesien ääreen arvovaltaisia vieraita, siellä vieraili usein mm. presidentti Kekkonen.
Nykyään Siikapirtin alueen omistaa Konneveden kunta ja paikkaa kehitetään kalastus- ja matkailukäyttöön. Alueen kehittäminen sai lisäpotkua kesän 2017 aikana, kun kunta vuokrasi Siikapirtin paikallisille yrittäjille. Mieronvirta Oy järjestää Siikapirtillä erilaisia tapahtumia niin paikallisille kuin kansainvälisille vieraille.
Köysivaja on muuttunut viihtyisäksi illanviettopaikaksi.
Tänä iltana köysivajaan on katettu viihtyisät istumapaikat noin 50 vieraalle ja ruokapöytä kirjaimellisesti notkuu herkkujen – ja osittain myös huojuvan lattian voimasta! Räppään nopeasti muutaman kuvan herkullisista alkusalaateista. Ulkona alkaa juuri sataa hentoa hiljaista sadetta. Sisällä tunnelma on kuitenkin lämmin ja kodikas. Istun räsymatolla katetulle penkille ja huomaan, että myös siihen järven viimaan on varauduttu. Oven suussa korissa on fleecehuopia, joihin voin illan mittaan kääriytyä, jos tunnelma ei enää riitä lämmittämään.
Illan juontajana toimiva Vesa Jämsen kertoo meille köysivajan historiasta ja esittelee päivällisen menun. Ruoat on loihtinut Ravintola Mierontien keittiötiimi yrittäjä Mari Olkolan johdolla. Mari on ahkeroinut keittiössä koko päivän, mutta nyt hän on saanut vapaaillan ja istuu pöydässä minun seurassani. Jämsen vakuuttaa, että tämä ilta ei ole pönötystä varten ja kehottaa väkeä alkupalapöydän kimppuun.
Illan menu aloitetaan alkupalapöydästä. Tarjolla on mm. vihreää salaattia ja Mierontien lohi-perunasalaattia.
Ruoat hädin tuskin näkyvät hämärässä vajassa, mutta salaatit ja muikkusardiinit löytävät kyllä tiensä lautasille ja sitä kautta nälkäisiin suihin. Palan painikkeeksi on paikallista Mannisen ruisleipää ja Mieron omaa rieskaa. Juomiksi saa valita vettä tai kotikaljaa, myös pihan baarikoju palvelee tilaisuuden ajan. Kohta huomaan, että unohdin ottaa kuvan lautasestani, sillä olin jo syönyt kaiken. Erityisesti pidän savukala-perunasalaatista, joka on Mierontien bravuuri. Pääruokana on oluessa marinoitua viljaporsaan niskaa, peruna-metsäsienipaistosta ja uunijuureksia. Possu on lähtöisin naapurikunnasta Laukaalta Pohjosahon possutilalta ja paistoksen sienet Mari on itse kerännyt metsästä. Aterian kruunaa vielä mustikkakukko, joka nautitaan vaniljakastikkeen kera. Mierontiessä käytetään mahdollisimman paljon lähialueen laadukkaita raaka-aineita – ja niitä onneksi riittää. Marin puoliso Kari Leppänen on aiemmin pyörittänyt omaa kalastusbisnestä, joten suhteet paikallisiin kalastajiin ovat hyvässä kunnossa.
Illan esiintyjä J-P Leppäluoto köysivajan ”estradilla”.
Ja mikäpä siinä on syödessä, kun jo alkupalojen aikana pääsemme illan show-osuuteen, estradille köysivajan nurkkaan ilmestyy J-P Leppäluoto kitaroineen. Vain mies ja kitara ja tämä miljöö. Ihan tulee tippa silmään.
Köysivajan takaterassilla voi käydä ihailemassa kaunista Siikakoskea.
Illan ohjelmassa vuorottelevat ruoka ja musiikki sulassa sovussa. Myös toisilleen tuntemattomat vieraat innostuvat jutustelemaan pöydissä, ja sateen tauottua käydään nauttimasta kauniista koskimaisemasta köysivajan takaterassilla.
Illan mittaan kiittelen Maria sekä hyvästä ruoasta että pukeutumisneuvoista, sillä koski vieressämme todella huokuu kylmää. Kari Leppänen esittelee minulle vielä sen varsinaisen Siikapirtin. Pidän kuitenkin enemmän köysivajasta.
Siikapirtin Show & Dinner on oikein onnistunut kokemus: juuri sopivassa suhteessa sekä maku- että musiikkielämyksiä. Ja se miljöö!
Yhteystiedot:
Siikapirtti/Mieronvirta Oy
Siikaniementie 5, Konnevesi
040 5743110
Hotelli-ravintola Mierontie Oy
Kauppatie 45, Konnevesi
014 551 274
Lue myös Ruokaretken juttu Mierontiestä!
Tallenna
Tallenna
Jopa ovat Turussa keksineet houkuttelevan ruokatapahtuman! Kukapa voisi vastustaa kesän ensimmäisiä perunoita eli neitsytperunoita? Nimen lanseerasi festivaalin isä Markku Haapio, kun Turku oli kulttuuripääkaupunkina seitsemän vuotta sitten. Silloin Neitsytperunafestivaali sai alkunsa, ja nyt se on jo löytänyt pysyvän sijan turkulaisella kesätapahtumakartalla.
Neitsytperunaa juhlitaan 16. – 17. 6. Panimoravintola Koulun pihalla ja Turun torilla. Tällä kertaa juhlavissa Suomi 100 -tunnelmissa, kun festivaali on mukana valtakunnallisessa Syödään Yhdessä -kampanjassa.
Neitsytperunafestivaali alkaa Kokataan torilla -kisailulla Turun torilla. Arvovaltainen raati maistelee annokset. Kuva viime vuoden festivaaleilta.
Festivaalin kulku on tutuksi ja hyväksi havaittu. Perjantaina 16.6. aamupäivällä käydään torin taisto eli Kokataan Torilla -kisa. Kilpailussa taitojaan mittelevät turkulaisten huippuravintoloiden joukkueet valmistamalla annokset torilta ostamistaan lähiraaka-aineista, joissa on pakollisena aineksena varhais- eli neitsytperuna. Mukana on useita Turun huippuravintoloita: Oscar Pub & Grill, Foija, Vaakahuone, Smör, Tres ja Bowler.
Perunaherkkuja voi maistella kojuista, joissa huippukokkien taidonnäytteitä on tarjolla.
Kisailua on luvassa myös yleisölle Koulun pihalla.
Iltapäivällä avautuu Koulun piha ja juhlalliset avajaiset pidetään klo 17, jotta työssä käyvätkin ehtivät mukaan. Festivaalin avaa Suomi 100 -teemaan sopivasti perunan ja erityisesti neitsytperunan ystäväksi tunnustautuva arkkipiispa Kari Mäkinen. Pihalla syödään kahtena päivänä piharavintoloitten tekemiä piharuokia, kuunnellaan letkeää musiikkia ja seurataan muuta ohjelmaa. Pihalta voi ostaa mukaansa niin perunaa kuin silliäkin.
Kursailematonta piharuokaa.
Helsingissä hienostellaan street foodilla, mutta Turussa on juhlakansalle tarjolla aitoa suomalaista piharuokaa. Tapahtumassa voi maistella millaisia herkkuja eturivin turkulaisravintolat ja ruoka-ammattilaiset saavat neitsytperunasta aikaiseksi. Parin päivän aikana voi syödä vaikka kaikkien kahdeksan kojun annokset. Koska monella ruoan tarjoajalla on myynnissä kaksi annosta, maisteltavaa löytyy peräti 13 annoksen verran.
Mukana ovat seuraavat ravintolat ja ruoantuottajat: Aune, Chic, Xoco’s, JJ, de Nier, Hus Lindman, Koulu, Keittiömestarit ja Kustavin Kipinä.
Neitsytperunafestivaaleilla Turussa tehtiin ekaa kertaa jälkiruokia viime kesänä. Xoco’s oli asialla.
Neitsytperunafestivaali Turussa 16.-17.6.2017.
Tapahtumapaikat: Turun tori ja Panimoravintola Koulun piha, Eerikinkatu 18
Tarkempaa tietoa ohjelmasta: http://www.neitsytperunafestivaali.fi
Kaikkiin tapahtumiin on vapaa pääsy.
Vinkki neitsytperunoiden oikeaoppiseen keittämiseen löytyy: https://www.ruokaretki.fi/perunoiden-napakka-keitto-ohje/
Ahlmanin tilapuoti Tampereella oli täysin uusi tuttavuus minulle. Myös paikalla aiemmin vierailleiden kannattaa tilapuodissa jälleen piipahtaa, sillä sen toimintaa on uusittu aivan hiljattain.
Koivistonkylän ja Korkinmäen rajalla sijaitsee Ahlmanin ammatti- ja aikuisopisto, jonka alaisuudessa tilapuotikin toimii. Saavuin paikalle melko varhain aamusta, kuten myös kymmenet opiskelijat, joiden kahvihammasta aamutuimaan kolotti.
Kierrellessäni elokuun lopulla yöllisten sateiden jäljiltä vielä kosteassa pihapiirissä, huomasin paikan todella olevan retken arvoinen.
Portti yrttitarhaan ja perinnepihalle.
Kuvankaunis kartanoalue pitää sisällään paitsi tilapuodin, myös ravintolat Kapustan ja Annan, sekä monia muita rakennuksia. Kivenheiton päässä tilapuodista on kaunis yrttitarha, jonka tuoksut syksynkin lähestyessä olivat huumaavat. Yrttitarhaa tutkiessani mielenkiintoni kohdistui opiston ulkoilmaopetustilaan.
Opetustilan infotaulut ovat mielenkiintoista tutkittavaa.
Opetustilan vieressä on valoisa kasvihuone, jonka tunnelma on hyvin rauhallinen.
Alueelta löytyi myös perheen kanssa paikalle tuleville mielenkiintoisia tietotauluja kysymyksineen, sekä kanoja ja tietenkin lehmiä ihmeteltäväksi.
Oma lukunsa olivat vielä luontoon sijoitetut opiskelijoiden taideteokset, joiden etsiminen sinällään käy jo hauskasta leikistä. Tilan omien lehmien maitotuotteita myödään paitsi tilapuodissa, myös paikallisessa maitobaarissa, josta voi ostaa käsittelemätöntä maitoa.
Tilapuoti löytyy heti alueelle tullessa vasemmalta.
Ihasteltuani alueen ulkotiloja palasin takaisin Tilapuodille haastattelemaan työvuorossa olleita Anna Alkiomaata ja Anette Melliniä. Alkiomaa kertoi aloittaneensa opinnot Ahlmanilla vuoden alusta ja päässeensä siihen liittyvien harjoittelujen kautta Tilapuotiin.
– Tämä on siinä mielessä juuri mahtava opiskelupaikka, että pääsee opintojen ohessa oikeisiin töihin, Alkiomaa toteaa.
Ravintolapäällikkö Anette Mellin puolestaan osasi kertoa kattavasti muun muassa paikan historiasta. Vanhin rakennus tilalla on yli 110 vuoden ikäinen, ja sen on testamentannut Suomen talousseuralle kruununvuoti Gabriel Ahlman opetuskäyttöön rahvaan lapsille. Testamenttiin kuului, ettei koulutus olisi keskittynyt pelkästään talouden ja maatalouden hoitoon ja askareisiin, vaan myös lukemiseen ja laskemiseen.
Luonnollisesti testamentista ja sen toimeenpanemisesta neuvoteltiin melko pitkäänkin. Alkuun koulu toimi kiertokouluna, ja ensimmäinen pysyvä koulu perustettiinkin juuri tälle tontille, Seppälän tilalle, vasta vuonna 1904.
Alueen vanhin ja samalla sen päärakennus.
– Kouluna tämä on hyvin persoonallinen, ja tilana varmaan myös ihan Suomen mittakaavassakin, Mellin kertoo. Kierrän Aregaala-nimisen keittiömestariporukan kanssa ympäri maailmaa opettamassa ravintolakouluissa, ja kyllä tämä tila joka paikassa herättää kiinnostusta.
Mellin jatkaa, että Tilapuoti on avattu alkujaan vuonna 2009. Sen haluttiin tukevan maatalouden elinvoimaisuutta parantamalla pienten tuottajien mahdollisuutta saada tuotteitaan myyntiin. Vaikka lähiruoka onkin jo saavuttanut lähes trendin aseman, ei tämänkaltainen toiminta vielä tuolloin ollut itsestäänselvyys. Nyttemmin lähiruokaan on selvästi liitetty myös eettisyys ja terveellisyys, joiden molempien Mellin korostaa edelleen olevan Tilapuodin merkittäviä kulmakiviä.
Tarjolla on päivittäin tuoretta leipää sekä pullaa. Kuvassa Anette Mellin.
Kysyessäni Tilapuodin valttia nimenomaan ruokaretken tekemisen suhteen, Anna ja Anette suosittelevat ehdottomasti kokeilemaan paikan lounasta ja vielä mieluummin niin, että ehtii rauhassa katsella ympärilleen ja nauttia hetkestä vielä paikan päällä leivotun pullan ja kahvin kera. Erityisesti tilan juustoja Mellin kehottaa maistamaan, ja ostankin tuliaisiksi kaksi herkutteluun sopivinta.
Koska syksyisin näyttää olevan paljon tarjontaa tapahtumien suhteen, niin kalenteriin voi myös lisätä Ahlmanin perinteiset syysmarkkinat eli Läheltä hyvää -lähiruokatapahtuman 24. syyskuuta 2016. Paikalla on kymmeniä paikallisia tuottajia, ravintolat ovat auki ja luvassa on ohjelmaa myös lapsille!
Yhteystiedot
Ahlmanin Tilapuoti Hallilantie 24 33820 Tampere tilapuoti@ahlman.fi
puh 050 995 0096
Aukioloajat voit tarkistaa tilapuodin nettisivuilta.
Nettisivut
Facebook
Perinteet kunniaan! On kutkuttavaa osallistua pakanalliseen juhlaan, Kekriin, Lohjansaaren kauniissa maisemissa. Lohjansaaren kyläyhteisö on virkistänyt ikivanhaa kekkeri-perinnettä. Kolmatta vuotta järjestettävä Kekri kokosi Seurantalon pihamaille runsaasti väkeä ilakoimaan.
Talonpoikaisessa kulttuurissa oli tapana viettää joka syksy Kekriä. Kun työt oli tehty, oli aika juhlia työn hedelmiä. Kekri oli sadonkorjuun juhla ja karjamarkkinoiden aikaa. Runsaalla ruoalla kestittäminen oli kekrinvietossa tärkeää. Niin myös Lohjansaaressa syyskuun 10. päivänä 2016.
Ennen vanhaanhan syötiin vain lähiruokaa. Onpa hyvä, että nyt myös perinnejuhla Kekri on löydetty uudelleen. Lohjansaaressa riittää maan antimia, jotka kasvavat saaren omalaatuisessa ilmastossa. Lohjansaaressa on pari asteita lämpimämpää, joten erilaiset eksoottisemmatkin hedelmät ja marjat tuottavat satoa: viinirypäleistä karhuvatukkaan. Omenat ovat Lohjan seudun tärkein viljeltävä hedelmä. niinpä Lohjansaaressakin on useita omenatiluksia.
Ihana kanelin tuoksu houkutteli torikeittiöön, jossa Krappen omenatilan Samo –omenista valmistettiin omenahyvettä. Lämmin luomukanelilla maustettu omenamörsseli kruunattin vanijakastikkeella ja Mustion myllyn spelttirouheella. Yksinkertaista ja herkullista!
Takuuvarma torikeittiön lämpimäinen ovat muurinpohjaräiskäleet, joita jonotti hiukopalaksi niin pienet kuin isotkin. Taikina oli valmistettu Mustion luomu Lättyjauhosta. Lohjansaaren seuran tapahtuman järjestäjät pukeutuivat wanhan ajan tyyliin. Myös Kekriin osallistujia kannustettiin tulemaan paikalle henkeen sopivasti sonnustautuneina.
Töttöröö, kaikki kisailemaan parhaimmasta hillosta ja mehusta! Kriteereinä: herkullisuus, ulkonäkö ja lähituotannon raaka-aineet. Raadin yhteenlaskettu mieltymysjärjestys määrittelee mikä voittaa. Erikoisia makuyhdistelmiä hilloissa onkin. Miltä kuulostaa calvados-lakka -hyytelö, minttu-omena -hyytelö tai raparperi-inkiväärihillo?
Yleisökin pääsi maistelemaan taidonnäytteitä. Oma suosikkini oli raparperi-inkiväärihillo, joka sinapinvärisenä ei ollut niinkään silmää hivelevä, mutta maku sitäkin parempi; ihanan täyteläisen kinuskinen. Kisan voitti Merja Ikkelän loihtima Huppelin Hulvaton hillo, jossa oli omenaa, päärynää ja mausteina mm chiliä. Raadissa vaikuttaneet koululaispojat olivat erityisen mieltyneitä hillon pirteään takapotkuun.
Seurantalon talkootyöllä kunnostetussa salissa tarjoiltiin illallinen. Sen oli loihtinut paikallinen ruoka-guru Yrjö Mensola. Oli ihan luksusta nauttia kolmen ruokalajin paikallista sadonkorjuumenuta pöytiin tarjoiltuna. Alkuruokana oli sienikeittoa, joka kaadettiin kekri-teemaan sopivasti kahvipannusta!
Pääruoan, lihavartaiden ja makoisien uunijuuresten jälkeen tarjoiltiin jälkiruoaksi hienostunutta ruusunmarjavanukasta. Siihen oli käytetty ruusuvettä itse vanukkaaseen ja päälle oli lorautettu ruusunmarjasosetta.
Eipä Kekriä ilman pukkia. Kekripukki kuului perinteisesti syksyn juhlintaan pelottavana oliona. Kansanperinne on täynnä jännittäviä uskomuksia ja olentoja. Lohjansaaren kekripukki on uhkea olkipukki, joka auringon laskiessa viedään järven rantaan kylän väen saattelemana.
Vanha satovuosi on päättynyt, onnea uudelle satovuodelle!
Syksyllä herkullisia ruokatapahtumia ja syysmarkkinoita tarjoillaan yllin kyllin. Nappaa listalta itsellesi läheisimmät, kori kainaloon ja herkkuja hankkimaan! Jos huomaat puutteita listalla, laita viestiä. Lisäämme mielellämme maukkaan ruokatapahtuman mukaan kattaukseen:
Kauhajoen ruokamessut 2.–4.9.
Hämes-Havusen talonpoikaistalon idyllisessä pihapiirissä nautitaan pienten elintarviketuottajien ja käsityöntekijöiden herkuista. Teemana villiruoka.
Pohjoiset Arktiset Maut 9.–10.9. Raahessa
Raahessa pääteemana on kala. Ahven, särki, säyne tai vaikkapa hauki ovat vähän käytettyjä, mutta erinomaisia raaka-aineita. Kalamestarit kertovat kokemuksiaan ja vinkkejään sekä tietysti maistattavat kala-annoksiaan.
Lähiruokamessut 9.–10.9. Elimäellä
Huh huh, reippaasti yli 50 tuottajaa paikan päällä. Tämän vuoden teemana kasvikset, paikan päällä selviää millainen kouvolalainen kuuluisuus on vihis?
Kalaryssäys 9.-11.9. Kuopio
Tänä vuonna Kuopiossa innostutaan lähikaloista, myös lahnasta ja särjistä. Palanpainikkeena maalaisherkkuja. Olokee hyvä!
Osta tilalta -päivä 10.9.
Tuottajat avaavat tilojensa ovet, käteistä mukaan ja herkkuja hankkimaan! Samalla pääset tutustumaan maatiloihin ja juttuihin itse ruoantuottajien kanssa. Tiloja on ympäri Suomen, tarkka listaus löytyy tapahtuman sivuilta.
Mörby Gårdin iloinen tilanpitäjä ja maanviljelijä Anna Alm.
Lohjan saariston kekri 10.9.
Satokauden herkkujen lisäksi bongaa kolmimetrinen kekripukki ja Suomen kuuluisin puu, Paavolan Tammi.
Hyötykasviyhdistyksen syystori Annalassa 10.9. Helsinki
Perinteikäs syystori, josta saa myös taimia ja mahtavia valkosipuleita.
Ahvenanmaan sadonkorjuujuhlat 16.-18.9. Ahvenanmaa
Tapahtumia ja avoimia maatiloja ympäri Ahvenanmaata ja saaristoa. Tummaa leipää, kalaa, lihaa, kasviksia…Katso listaus kohteista ja kokka kohti Ahvenanmaata!
Saariston sadonkorjuujuhla 17.–18.9. Nauvossa
Lauantai on perinteinen markkinapäivä Nauvossa, sunnuntaina aukeavat alueen tuottajien tilat.
Ween Maan Wiljaa – kala- ja elomarkkinat 17.–18.9. Jyväskylässä
Syksyn satoa pelloilta, puutarhoista ja järvistä.
Lohjan Omenakarnevaalit 24.9.
Lohja on todellinen omenakaupunki, kaupungissa on arviolta yli 200 000 omenapuuta! Omenakarnevaaleilla riittää omenaa monessa muodossa, ja paljon muutakin. Lohjan omenakaupungin maineella on muuten mielenkiintoinen historia.
Läheltä hyvää -lähiruokatapahtuma Ahlmanilla 24.9. Pirkanmaalla
Pirkanmaalaiset tuottajat tarjoavat parastaan Ahlmanin viihtyissä pihapiirissä.
Foodycle 24.9. Helsinki
Lapinlahden entisen sairaalan alueella tapahtuu: tuottajatori, proteiinibattle, Social Food Street, Hyönteisbuffet. Tuottajatorilla myynnissä vihanneksia, munia, leipää, sieniä, makkaraa… Mielenkiintoisia ruoka-aiheisia keskusteluja käynnissä koko päivän!
Mangs Gårdin ruokamarkkinat 23.–24.9., Inkoo
Suosittu ruokaviikonloppu, Mangsiin kannattaa varata aikaa, koska sieltä ei oikein raaskisi lähteä pois. Kiva tunnelma ja paljon herkullista ostettavaa. Vohvelit ovat aina olleet superhyviä!
Maista Luomu 30.9.–2.10. Mikkelissä
Kolmipäiväinen luomuruokatapahtuma Mikkelissä. Lauantaina luomusadonkorjuumarkkinat ja luomu-streetfood, sunnuntaina luomu valtaa ravintolat. Kuulostaa maukkaalta!
Slow Food Festivaali 1.–2.10. Fiskarsin Ruukissa
Yli kuusikymmentä lähiseudun tuottajaa Fiskarsin idyllisessä Ruukissa. Hidasta vauhtia!
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Lauantaina varhain auton nokka suuntasi kohti Fiskarsin ruukkia. Perinteinen Maan Maut -tapahtuma aloitti elokuun viimeisenä viikonloppuna koko syyskauden kestävän herkullisen ruokatapahtumien ketjun Läntisellä-Uudellamaalla.
Ostoslistalla oli vähintääkin papuja, maissia, valkosipulia, Kolatun mainioita vuohenjuustoja ja leipää. Vanhasta kokemuksesta tiesin, ettei se siihen jää eli kori mukaan ja matkaan.
Vaikka Maan Maut on tapahtumana suhteellisen pieni, se kokoaa silti riittävän kattauksen lähialueen pientuottajia Fiskarsin vanhan Seuraintalo Lukaalin edustalle: vihanneksia, viljaa, marjoja, sieniä, säilöttyjä herkkuja, hunajaa, leipää, juustoja ja paljon muuta!
Nimensä mukaisesti myynnissä oli herkkuja suoraan viljelmiltä.
Valkosipulia oli tarjolla runsaasti ja laatu kohdallaan!
Innokkaana oman ruoan kasvattajana ja keräilijänä innostun suunnattomasti loppukesän ja syksyn ruokatapahtumista. Lähes jokaisen myyjän kanssa piti jäädä juttusille, maistelemaan ja täyttämään omaa koria. Aamulla kymmenen jälkeen kojuilla kävi jo melkoinen kuhina. Paikalla oli noin parikymmentä myyntikojua, ja mikä ilahduttavinta taas kerran, kaikki liittyivät ruokaan ja sen valmistukseen. Ei mitään metrilakujen myyntiä – kaikki kunnia heille.
Fiskarsin ruokapiirin kojulta löytyi vihannesten lisäksi hunajaa ja maukkaat hillokkeet.
Punajuurisiirappia lahjaksi, itselleni:)
Kun kerran on maistanut raparperi-inkivääri tai vadelma-lakritsi hilloketta, ei kojulta voi lähteä lompakkoa raottamatta. Punajuurisiirapista sain ohjeet ripauttaa sitä sekä jäätelön kaveriksi että lihan, erityisesti riistan seuraan.
Seuraavalla kojulla oli myynnissä emmer-vehnää. Täysin uusi tuttavuus minulle, mutta melko vanhasta innovaatiosta oli kuitenkin kyse. Emmer on nimittäin noin 10 000 vuotta lajike, joka on vähitellen taas palannut Suomen pelloille. Suomessa emmeriä on viljelty jo ennen ajanlaskun alkua, mutta sen jälkeen laji katosi meiltä. Lähi-idässä faaraotkin ovat syöneet emmer-vehnästä tehtyä leipää.
Tenholassa Södergårdin tilalla emmeriä viljellään jälleen. Tilan pitäjän mukaan emmer sopii erityisen hyvin pastan ja risoton valmistukseen. Mutta se taipuu myös pullan ja piiraiden leivontaan. Kokonaiset jyvät ovat mainiota itsepaahdetun myslin raaka-ainetta.
Emmer-vehnä on vanha ja kestävä lajike.
Bakgårdenin pullat on leivottu vuohenmaitoon!
Ruukkikylän herkut; sinapit ja valkosipulituotteet.
Kaiken maistelun keskellä tuli tietysti nälkä. Sen sai peitottua peurahodarilla ja tuoreella korvapuustilla, sillä myyntikojujen perältä löytyi katettu kahvilateltta. Aurinkoinen sää, kiireetön tunnelma ja hyvät tuotteet, juuri sellainen ruokatapahtuma, josta lähtee kotiin mieli muikeana. Kori täyttyi herkuista ja iltapalaa on mukava suunnitella vuohenjuuston, rapean leivän ja tuoreiden maan makujen ympärille.
Pavut ja maissit olivat ostoslistalla ja niitä löytyi.
Tapahtuman tiedot
Maan Maut Fiskarsin Ruukissa 27.–28.8.2016 klo 10.00-16.00.
Tapahtuman verkkosivut
Maan Makujen lisäksi maukkaita ruokatapahtumia Länsi-Uudellamaalla:
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna