Olin nukkunut yön Helvetinjärven kansallispuistossa ja olin ihan varma, että helvetti jäätyi. Yö kävi pakkasen puolella, mutta nyt aurinko paistaa jo korkealla. Saavun Helvetin Portille, joka on pienehkö rakennus monen terassin keskellä.
Täältä saa vaikka mitä, mutta ensin juon kupillisen tavallista kahvia. Lämmin juoma auttaa, eikä palelemisesta ole kohta tietoakaan. Nyt ulkona on oikeastaan aika mukava istua.
Paikka on tunnettu villisika- ja strutsiannoksistaan. Tiskin takaa tervehtivä yrittäjä Mirja Vilén kertoo, että ravintola tuli oikeastaan vasta pääraaka-aineiden jälkeen. Strutsit ja villisiat kasvatetaan Helvetin Portista muutaman sadan metrin päässä sijaitsevalla yrittäjäpariskunnan kotitilalla. Kun tilaisuus kioskin ostamiseen tuli kohdalle, ei Vilén epäröinyt hetkeäkään. Tarjonta laajeni ruokaan ja suosio kasvoi huimaa vauhtia.
Helvetin Portissa voi vakuuttua syövänsä lähiruokaa.
– Äärettömän antoisa paikka. Täällä on hyvin vähän kiukkuisia ihmisiä. Jos naama rutussa tulisikin Helvetinjärvelle, ei metsästä tullessa enää kukaan valita, Vilén kertoo
Syy terassien määrällekin selviää. Vilén kertoo, että asiakasmäärät ovat kasvaneet vuosi vuodelta, ja terasseja ollaan jouduttu laajentamaan, jotta jokainen asiakas mahtuisi istumaan pöytään.
Ravintola on ulkoilmaravintola, joten se ei luonnollisesti ole auki talvisaikaan. Kuitenkin vielä näin syksyiselläkin säällä ulkona on mukava istua. Sitä jotenkin pystyy kuvittelemaan olevansa aivan kansallispuiston liepeillä.
Vaikka villisika ja strutsi ovatkin listan erikoisuus, valitsen annokseksi metsäsienirisoton. Minun on nimittäin tarkoitus käydä vierailemassa myös tilalla. Pystyisin tuskin katsomaan strutsia silmiin, jos olisin juuri syönyt sen lajitoveria.
Metsäsienirisottoannos oli mukavan runsas.
Mutta ei ole risottokaan huono valinta, sen huomaan heti. Runsas annos pitää sisällään lähimetsästä, ehkä kansallispuistosta kerättyjä metsäsieniä. Ruoka maistuu hyvin kirpeässä syysilmassa ja sitruunaviipale vahvistaa makua. Reilun annoksen jälkeen alkaa hieman ramaisemaan.
Käyn kurkistamassa lähipöytään, jossa on villisikaa eri muodoissa, kuten pulled pork -hampurilaisena ja käristyksenä. Nämäkin annokset näyttävät hyviltä.
Villisikaburgerikin näyttää maukkaalta.
Nälkäiseksi eivät jää myöskään koirat, joita kansallispuistossa käy vaeltajien mukana paljon. Mirja Vilén kertoo, että he ottivat tälle vuodelle annoksen myös koiria varten. Annos villisian lihaa, maksaa ja riisiä on maistunut jo monelle.
Yrittäjien koirat toivottavat myös koira-asiakkaat tervetulleiksi. Listalta löytyy annoksia myös nelijalkaisille perheenjäsenille.
Nyt on aika mennä katsomaan, miltä näyttävät elävät villisiat ja strutsit. Kumpaakaan eläintä en ole ennen nähnyt. Strutsi on valtava lintu, mutta ei juuri pienempiä lajitovereitaan älykkäämpi, Vilén kertoo. Vaarallinen se kuitenkin on, joten Mirja Vilén neuvoo minua pitämään kiinni kahden metrin turva-alueesta.
– Strutsi voi tappaa jopa leijonan potkaisemalla, hän sanoo.
Tilalla saa kulkea ja katsella vapaasti. Eräs Helvetin Portissa ruokaillut seurue pysähtyykin villisikojen kohdalle katsomaan, mitä äskein söivät.
Sisällä navetassa on pienempiä strutseja. Nämä ovat vielä aivan lapsia. Jotenkin mieleen tulevat tiput, mutta en tiedä voiko koiraa isompia strutseja kutsua tipuiksi.
Strutsinpoikaset ovat heinäpaalihäkissä.
Isoja ovat myös villisiat. Ne kuopsuttavat maan hetkessä karuksi mutalikoksi, jossa ei kasva yhtään mikään. Nimestään huolimatta villisiat eivät ole aivan villejä. Mirja Vilén laskeutuu alas tarhaan rapsuttamaan sikoja. Ne tuntuvat nauttivan kasvattajansa seurasta.
[youtube https://www.youtube.com/watch?v=M9KeaNcz8AM]
Yhteystiedot
Ravintola Helvetin Portti Helvetinkoluntie 775
34640 Ruovesi