Joulunajan tärkeimpiä hankintojani on riittävä määrä suklaata. Valikoimaa silmäillessä juolahti mieleen, että mitäs uutta suklaan kera keksisi. Muistin kuulleeni suklaan ja tumman oluen mainiosta yhdistelmästä. Asiahan piti tarkistaa, soitto siis tutulle panimomestarille, Fiskarsin panimon Jari Leinoselle.
Jarin vinkki; taatelikakun kyytipojaksi tummaa Munkintietä. Toimii!
Vahvistus asiaan tuli nopeasti, ja kaupan päälle hyviä vinkkejä suklaisten herkkujen nauttimiseen. Olut sopii erinomaisesti suklaan kanssa sellaisenaan tai suklaisten jälkiruokien, erityisesti hiukan ylimakeiden suklaakakkujen kera. Jouluherkuista myös taatelikakku saa kivan kaverin tummasta oluesta.
Överimakeiden suklaakakkujen (takimmainen) kanssa maistuu paahteinen tumma olut. Heinolan Heilan herkkuja.
Tumman suklaan kaveriksi kannattaa valita paahteinen porter tai stout. Fiskarsin panimon laktoosilla makeutettu Kaffe Stout (5,5 %) on nappi valinta juuri tumman suklaan tai mehevän mutakakun (mud cake) kanssa. Kyseinen olut voitti muuten kultaa Concours International de Lyon kilpailussa omassa sarjassaan 2017. Onnittelut!
Jarin mukaan tämän kaltainen yhdistelmä toimii erinomaisesti koska molemmissa on samaa paahteista aromia, jotka sopivasti kumoavat toisensa. Suklaasta irtoaa kuulemma jopa raikkaita hedelmäisiä aromeja, ja oluen maku pehmenee ja pyöristyy. Täytyypä testata.
Woikoski Feeling & ihanan makoisa suklaapiirakka.
Suklaisten kakkujen kaveriksi rohkeasti tummaa olutta tarjolle.
Ravintola Hetki & syötävän herkullinen suklaakakku.
Entäs konvehdit, nuo meikäläisen joulunajan kohokohdat? Jari vakuutti, että makean konvehdin kaveriksi sopii hyvin oluessa oleva paahteisuus. Maitosuklaan kanssa toimii hyvin tummahkot vehnäoluet. Valkosuklaan rasvaisuutta keventää happamampi vehnäolut. Testasin Fiskarin Vehnän (3,5%) kanssa, passeli yhdistelmä. Oluet on aromiltaan hiukan sitruksinen, mutta mausteinen. Rasvainen valkosuklaa ja vehnäolut täydensivät toisiaan.
Jarin vinkkinä oli, että mitä vaaleampi suklaa, sen vaaleampi olut kannattaa valita sille kumppaniksi. Toinen vinkki oli prosentit. Suklaassa on paljon rasvaa ja siksi kannattaa yhdistää suklaa oluisiin, joissa on korkeampi alkoholiprosentti. Alkoholi leikkaa ja keventää nimittäin suklaan rasvaisuutta. Eli oppien mukaan tuo 3,5 % vehnä ei ehkä olisi ideaali, mutta suutuntuma oli sangen hyvä:)
Chjoko on suklaakeidas.
Nyt kotitastingin testissä tumma ja tuhti Fiskarsin panimon Munkintie 6,7%, suodattamaton tumma ja mausteinen ale. Sopii suklaalle kivasti ja makeille kakuille oikein hienosti. Vaalean suklaan kanssa testattu vehnäolut toimi sekin. Tästähän ihan innostuu!
Herkullista joulua!
Vaaleaa, valkoista, tummaa ja tosi tummaa. Nam!
Jopa ovat Turussa keksineet houkuttelevan ruokatapahtuman! Kukapa voisi vastustaa kesän ensimmäisiä perunoita eli neitsytperunoita? Nimen lanseerasi festivaalin isä Markku Haapio, kun Turku oli kulttuuripääkaupunkina seitsemän vuotta sitten. Silloin Neitsytperunafestivaali sai alkunsa, ja nyt se on jo löytänyt pysyvän sijan turkulaisella kesätapahtumakartalla.
Neitsytperunaa juhlitaan 16. – 17. 6. Panimoravintola Koulun pihalla ja Turun torilla. Tällä kertaa juhlavissa Suomi 100 -tunnelmissa, kun festivaali on mukana valtakunnallisessa Syödään Yhdessä -kampanjassa.
Neitsytperunafestivaali alkaa Kokataan torilla -kisailulla Turun torilla. Arvovaltainen raati maistelee annokset. Kuva viime vuoden festivaaleilta.
Festivaalin kulku on tutuksi ja hyväksi havaittu. Perjantaina 16.6. aamupäivällä käydään torin taisto eli Kokataan Torilla -kisa. Kilpailussa taitojaan mittelevät turkulaisten huippuravintoloiden joukkueet valmistamalla annokset torilta ostamistaan lähiraaka-aineista, joissa on pakollisena aineksena varhais- eli neitsytperuna. Mukana on useita Turun huippuravintoloita: Oscar Pub & Grill, Foija, Vaakahuone, Smör, Tres ja Bowler.
Perunaherkkuja voi maistella kojuista, joissa huippukokkien taidonnäytteitä on tarjolla.
Kisailua on luvassa myös yleisölle Koulun pihalla.
Iltapäivällä avautuu Koulun piha ja juhlalliset avajaiset pidetään klo 17, jotta työssä käyvätkin ehtivät mukaan. Festivaalin avaa Suomi 100 -teemaan sopivasti perunan ja erityisesti neitsytperunan ystäväksi tunnustautuva arkkipiispa Kari Mäkinen. Pihalla syödään kahtena päivänä piharavintoloitten tekemiä piharuokia, kuunnellaan letkeää musiikkia ja seurataan muuta ohjelmaa. Pihalta voi ostaa mukaansa niin perunaa kuin silliäkin.
Kursailematonta piharuokaa.
Helsingissä hienostellaan street foodilla, mutta Turussa on juhlakansalle tarjolla aitoa suomalaista piharuokaa. Tapahtumassa voi maistella millaisia herkkuja eturivin turkulaisravintolat ja ruoka-ammattilaiset saavat neitsytperunasta aikaiseksi. Parin päivän aikana voi syödä vaikka kaikkien kahdeksan kojun annokset. Koska monella ruoan tarjoajalla on myynnissä kaksi annosta, maisteltavaa löytyy peräti 13 annoksen verran.
Mukana ovat seuraavat ravintolat ja ruoantuottajat: Aune, Chic, Xoco’s, JJ, de Nier, Hus Lindman, Koulu, Keittiömestarit ja Kustavin Kipinä.
Neitsytperunafestivaaleilla Turussa tehtiin ekaa kertaa jälkiruokia viime kesänä. Xoco’s oli asialla.
Neitsytperunafestivaali Turussa 16.-17.6.2017.
Tapahtumapaikat: Turun tori ja Panimoravintola Koulun piha, Eerikinkatu 18
Tarkempaa tietoa ohjelmasta: http://www.neitsytperunafestivaali.fi
Kaikkiin tapahtumiin on vapaa pääsy.
Vinkki neitsytperunoiden oikeaoppiseen keittämiseen löytyy: https://www.ruokaretki.fi/perunoiden-napakka-keitto-ohje/
Panimolla leijaili muheva maltaan tuoksu. Ajattelin tuoretta saaristolaisleipää, joulua, leipomista. Panimomestari Tatu Hiitola oli juuri saanut viikon keitot valmiiksi ja jouti sen ansiosta kanssamme kierrokselle jyväskyläläisessä käsityöläispanimossa.
Hiidelle uudet, mutta toisaalta kierrätetyt oluttankit kiiltelivät, lukuisat mallassäkit odottelivat varastossa vuoroaan, pullolaarien ruskeat olutpullot puolestaan valmiiksi kypsynyttä maltaista täytettä ja korkkia kruunukseen. Valmiitakin pullotteita oli luonnollisesti odottamassa siirtymistään oluen ystävien saataville.
Panimo Hiisi on asettunut mukavasti taloksi uudehkoihin tiloihinsa Jyväskylän Palokankaalle. Muutaman kilometrin päässä sijainnut ensimmäinen panimotila ehti jo käydä pieneksi, mutta täällä ei tila lopu ihan heti kesken. Vuonna 2013 perustettu panimo on neljän osakkaan yritys, joka syntyi intohimosta olueeseen, kuinkas muutenkaan.
Reseptejä kokeilunhaluisilla oluenpanijoilla riittää: panimomestareiden käsien kautta on kulkenut yli 200 erilaista olutta.. Visiittipäivänämme keitettiin erä 452. Toisintoja erissä toki on ja noin pariakymmentä valikoiman olutta tehdään useamman kerran vuodessa. Keskisuomalaisille oluenharrastajille ovat matkan varrella tulleet tutuiksi muun muassa lähiseuduilta nimensä saaneet Palokka-, Keitele-, Suolahti– ja Konginkangas -oluet.
Vaikka oluiden kaikki raaka-aineet (kuten hiivat ja humalat) eivät kotimaisia olekaan, Hiisi hankkii eräitä ainesosia myös lähiseudulta. Esimerkiksi Lievestuoreen myllyltä tulee panimolle kauran kuorta ja Konneveden myllyltä riihiruista. Joihinkin oluteriin käytetään kotimaista ruismallasta. Erään oluen makuaineena ovat olleet lähileipomon hillomunkit ja paikallisen kahvipaahtimo Papun kahvi istui parahiksi Hippa-oluen makumaailmaan.
Panimolla on mietitty tarkkaan koko tuotantoketjua. Oluenpanosta yli jäävää mäskiä ei heitetä hukkaan, vaan läheinen leipomo käyttää osan mäskistä leipien ja patonkien raaka-aineena. Mäskiä riittää kuitenkin sen verran reippaasti, että pihan punainen pakettiautokin kulkee osittain mäskin voimalla. Läheinen yritys tuottaa mäskistä biopolttoainetta.
Vasemmalta oikealle: Tatu Hiitola ja Mikko Mäkelä
Hiisiläiset kertoivat, että olutreseptien innoitus voi lähteä raaka-aineesta, nimestä tai kiinnostavasta tarinasta. Mikko Mäkelä myönsi, että käsityöläisoluiden paneminen ei ole maailman helpointa hommaa. Panimomestari Tatulla on siis haasteita kyllikseen, jotta lopputuote menisi kohdilleen.
– Joskus joutuu itku kurkussa vääntämään mäskipöntön ääressä. Vaivalloisia tehdään. Halutaan kokeilla ja haastaa itseämme ja tehdä asioita, jotka voi mennä hyvin. Tai pahasti pieleen!
Entä millaista oli siirtyä harrastuksesta ja kotioluiden valmistuksesta tällaiseen mittakaavaan? – Aika ihmeellistä ja hienoa, hymyili Tatu.
Mikolle on erityisen tärkeää käsityöläispanimon vapaus.
Kiinnostusta Hiiden tuotteisiin on osoitettu myös ulkomailta, mutta jyväskyläläisoluita kulkee toistaiseksi Suomen ulkopuolelle vain matkailijoiden mukana. Pienpanimon kapasiteetti ei kaikkeen riitä, vaikka tuotanto onkin toistaiseksi liki tuplaantunut joka vuosi. Aloitusvuonna 2013 panimosta lähti ulos 30,000 litraa olutta, vuonna 2016 jo noin 180,000 litraa.
Vierailun päätteeksi siirryimme keittiön puolelle, missä maistelimme läksiäisiksi siemaukset muutamaa erityyppistä olutta. Sitruksinen Citra IPA Frisco Disco ja hempeän pinkillä etiketillä varustettu IPA Tuff jäivät minun makumaisemassani kakkosiksi uutukaiselle Pirunpelto-kivibockille. Viimeisenä odotti täyteläisin tuote, joka ei ole mitään janojuomaa: 9,5-prosenttinen tummanpuhuva, lempeän voimakas, Donut Islandin kanssa yhteistyössä tehty Musta Munkki (jonka valmistuksessa on käytetty vadelmamunkkeja!) oli loistava päätös pienpanimovierailulle.
Hiiden tuotteita löytyy hyvän olutvalikoiman omaavista ruokakaupoista sekä Alkosta.
Tallenna
Rönnvikin viinitilalla voi kokea olevansa jossain muualla kuin Suomessa. Viinimyymälän seinustaa koristavat köynnökset tuovat mieleen lähinnä Keski-Euroopan. Tarkastan sijainnin varalta kännykästä. Kyllä, olemme edelleen Laitikkalassa.
Köynnökset ovat kuin Keski-Euroopan viinitiloilta.
Viinitilan päärakennuksen on rakennuttanut kihlakunnan kirjurina toiminut kamreeri Schrey. Hän oli raittiuden kannattaja, eikä varmaankaan arvannut, että vuonna 1995 tilasta tulisi viinitila, ja hevostalli palvelisi tulevaisuudessa ravintolana.
Tallin vintiltä löytyy kiehtova pontikkapannunäyttely. On helppo kuvitella, kuinka pannuja on aikanaan piiloteltu pitkin Pirkanmaan metsiä.
Jututan viinitilan perustajaa Eila Rönniä. Hän kertoo tilan historian olevan mukana tuotteissa. Rönnvikin palkittu puolikuiva valkoherukkaviini on nimeltään Kamreeri. Samoin myös ainoa Alkoon päätynyt Rönnvikin vahvempi alkoholijuoma, Calvadós-tyylinen omenatisle Kamrer V.S.O.P., sai kylkeensä nykyisten omistajien isoisoisän Juho Kustaa Fredrikin kuvan.
Kamreeriksi kutsuttu Juho Kustaa Fredrik seisoo arvokkaasti Ilmoilan Impi -viinin etikettiin ikuistetun Eila Rönnin vieressä.
Koska olemme viinitilalla, on juomapuolella valinnanvaraa moneen makuun. Ravintolasta saa lisäksi ruokaa. Tänä kesänä listalla oli oman tilan broilereista tehty toast ja uuniperuna kahdella valinnaisella täytteellä. Palanpainikkeeksi voi kulauttaa vaikka Rönnvikissä valmistettua pienpanimo-olutta.
Minä kulautan kahvia omenapiirakan kera, sillä keskieurooppalaisesta tunnelmasta huolimatta olemme Suomessa, eikä alkoholin ja autolla ajamisen yhdistelmä onneksi kuulu maamme kulttuuriin.
Paikalla on myös joukko muita kahvittelijoita, sillä ravintola on syksyisin auki vain tilauksesta. Viinimyymälässä sen sijaan voi käydä perjantaina ja lauantaina. Eila Rönni sanoo, että ovet avataan, jos joku sattuu paikalla olemaan.
Tämän syksyn omenat maistuvat piirakassa.
Kesäajan ulkopuolella Rönnvikissä vierailee etenkin ryhmiä. Oveen saa koputtaa, vaikka se ei olisikaan auki, Eila Rönni lupailee.
– Kukaan ei päivystä, mutta voi vaikka soittaa ja sopia, milloin on menossa ohi. Kunhan on lain säätämien myyntiaikojen puitteissa, ei ole ongelmaa, hän kertoo.
Käymme tutustumassa viinehtimöön. Vaikka rakennus näyttääkin ulkopuolelta juuri siltä, miltä viinitilalla kuuluukin, tulee viinehtimöstä mieleen lähinnä kouluaikojen kemiantunnit. Petrimaljat ja kaikenlaiset koeputket koristavat seiniä. Kemiasta viininvalmistuksessa onkin oikeastaan kyse.
Oven takana on moderni tuotantotila.
– Uusi tuote syntyy siten, että tehdään ensin kuiva perusviini, jota voidaan sekoittaa jonkin muun perusviinin kanssa ja johon lisätään eri sokeripitoisuuksia. Se on laboratoriomittakaavassa tehtävää kokeilua, Rönni kertoo.
Eila Rönni kertoo eri viinilaatujen syntymällä kuivia perusviinejä yhdistelemällä ja sokeripitoisuutta muuttamalla.
Käymme vielä pyörähtämässä viinimyymälässä. Hyllyllä on melkoinen määrä erilaisia viinejä. Nyt tiedän, että paljous on syntynyt eri viinien yhdistelmän tuloksena.
Ostan lähtiessäni pullollisen Rönnvikin tilan puolikuivaa valkoviiniä, Kamreeria totta kai.
Yhteystiedot
Rönnvikin ViinitilaHämeenlinnantie 270
36660 Laitikkala
Aukioloajat voit tarkistaa tilan nettisivuilta.