Pikkalan kartanon isäntä, viljelijä Thure Lindebergin mielestä sokerimaissi on perkuleen hyvää.
– Syön aamiaiseni maissipellolla, kun tulen keräämään satoa kukonlaulun aikaan. Napsautan kypsän sokerimaissin varrestaan, kuorin sen ja rouskutan ahnaasti. Rakastan maissia, kahdesta tähkästä vatsani kiittää, sanoo maissinviljelijä, Pikkalan kartanon isäntä Thure Lindeberg.
Nyt on maissin sesonki huipussaan. Sokerimaissi on makeimmillaan mahdollisimman tuoreena. Silloin se on paitsi makea, myös mehevä ja rouskuva. Kun tähkän irrottaa varresta ja kuorii suojalehdet, maissin sokeri alkaa muuttua tärkkelykseksi. Jos suojalehtiä ja tyviosaa ei poista, maissi säilyttää makeutensa pidempään; kahdesta kolmeen päivään. Keitettäessä ja grillatessa maissi tulee yhä makeammaksi. Onkin olemassa sanonta: ”Miksi maissia kasvatetaan rinteessä? Siksi, että sieltä pääsee alamäkeä nopeasti maissin keittoon.”
Jättimaissi tervehtii ja ohjaa maissitilalle autoilijoita rantatie viisykkösellä.
Myyntikojulla käy kuhina.
Sesongin aikana Pikkalan kartanon maissitilaa ei voi olla huomaamatta. Pumpattu jätttimaissi näkyy kauas rantatie viisykkösen ylittävältä sillalta. Itse maissipelto näkyy myös tielle.
Koska tilalla voi poimia itse maissinsa, käy vierailu hupaisasta ruokaretkestä. On maissi sen verran eksoottinen viljeltävä näillä leveysasteilla. Lapsetkin kannattaa ottaa mukaan poimintaan melkein miehen korkuiseen maissiviidakkoon.
Maissit kasvavat pikkupojan pää yläpuolelle. Maissien poiminta on hauskaa.
Thure Lindeberg on kasvattanut sokerimaissia 18 vuotta Siuntion Pikkalassa. Innostus lajiin tuli, kun Lindeberg oli harjoittelemassa Yhdysvalloissa.
– Siellä syötiin aina T-luupihviä sokerimaissin kanssa ja se oli niin perkuleen hyvää! Otin maissinsiemeniä mukaani tuliaisiksi Suomeen.
Suomen kesän lämpösumma ei tahdo aina riittää maissille. Lindebergillä meni ensimmäiset kymmenen vuotta kokeillessa, miten saisi huijattua Suomen ilmastoa, suojeltua taimia kevään kylmältä. Jos toukokuussa tuli halla, harso ei lämmittänyt tarpeeksi, mutta sitten Lindeberg keksi keinon:
– Levitän muovia pellolle taimien päälle ja teen muovin sivuille reikiä. Taimet ovat ikään kuin kasvihuoneessa varhaisvaiheensa. Sokerimaissia kasvaa Pikkalassa 0,8 hehtaarin alueella, muovituksessa on kyllä hommansa, mutta eipähän taimiparat palellu.
– Syyshalloihin ei auta muu kuin toivoa parasta. Vuonna 1997 tuli viiden asteen pakkanen elokuussa, juuri kun sato valmistui. Kilon kiloa en silloin myynyt, muistelee Lindeberg.
Viljelijä Thure Lindeberg näyttää miten maissi kuoritaan. Maissi on paras popsia siltä seisomalta..
Pikkalan kartanolla on myös itsepoimintaan mahdollisuus. Kassillinen maissia on kerätty parissa minuutissa. Pellolla on lupa maistaa maissia, rouskutella kuten isäntä itsekin.
Viljelijä antaa vinkkejä maissiruokiin.
Maissit punnitaan.
Kausi jatkuu noin neljä viikkoa ensimmäiseen kovaan hallayöhön saakka.
Hiilaritankkaus makealla maissilla on houkutellut pyöräretkeilijät paikalle.
Yhteystiedot
PIKKALA KARTANOMAISSI
Pikkalan kartano 1,
02580 Siuntio
Myyntiajat voit tarkistaa Pikkalan kartanomaissin kotisivuilta.
Ruokaretki ei vastaa yhteydenottoihin koskien Pikkalan kartanoa
Tallenna
Tallenna
Perjantai, aamupäivä. Istun työmatkan ryydyttämänä Rovaniemen lentokentällä puhelin kädessä ja yritän rentoutua sosiaalisen median äärellä. Ei onnistu. Kauluspaita hiertää ja kynähame puristaa, edessä oleva lento häämöttää. Sitten puhelin kilahtaa. Ystäväni lähettää viestin jossa hän muistuttaa: ”Laita sellaiset housut, että pystyt syömään kaiken.” Ai niin. Olen tosiaan menossa syömään kaiken. Lentokentän kuulutus kehottaa nousemaan koneeseen. Uin turistien vanavedessä lentokoneen syövereihin. Kiinalainen pikkupoika irvistää minulle ja nauraa. Istun paikalleni ja sitten nukahdan.
Punavuori on värikäs paikka. Siellä talot ovat kauniita ja ihmiset trendikkäitä. Kaikkia saa rakastaa. Flow Festivaali on siellä verrattavissa jääkiekon MM-kisoihin. Flow’n aikana baarit täyttyvät heimovaatteita kantavista ihmisistä, jotka kiljahtelevat ilosta. Torin sijasta tämä ihmismassa suuntaa Suvilahteen, jossa heitä odottaa portaali toiseen maailmaan.
Onnistun navigoimaan itseni alueen portaalista sisään ja näprään puhelintani paikantaakseni syötävää. Päädyn Balloon 360° stagen vieressä olevalle ruokakojujen alueelle, jossa vaikuttaa olevan sekalainen valikoima ravintoloita. Jostain syystä tuntuu, että haluan aloittaa tutkimusmatkani jollain päräyttävällä. Livun kohti Farangin kojua ja utelen mitä kannattaisi ottaa. Ystävällinen asiakaspalvelija kehottaa maistamaan hummeria. Hetken aikaa päässäni ruksuttaa tyhjää. Hummeria, tokaisen ääneen.
Pian edessäni on Klong Hoi, Green Curry Lobster & Green Mango. Jostain syystä tuntuu hieman syylliseltä syödä jotain niin överiä, mutta upotan haarukkani salaatin kautta hummeriin. Taivaallista. Hetkeksi unohdan istuvani Suvilahdessa ja olen tuntevinani eksoottisen merituulen ihollani, sen verran hypnoottis-eksoottinen salaatin maku on. Sitten hummerinliha iskee makuhermoihin ja havahdun, kun trendikkäät nuoret aikuiset kilistelevät äänekkäästi samppanjaa viereisellä penkillä. Puolikas hummeri tuijottaa minua lautasen pohjalta. Sen liha sulaa suussani. Aivoni etsivät vanhasta muistista voin makua, vaikka salaatin kanssa sitä ei oikeasti tarvitse. Tuntuu kuin olisi syönyt luksusloman jossain paratiisisaarella. Kyllä, söin loman. 5/5.
Flow festivaalin ruokatarjontaa vaivaa yksi oleellinen asia. Lähi-itä ja ”hienommat” falafelit tuntuvat olevan joka toisen kojun päätuote. Teen päätöksen, että keskityn löytämään kuriositeetteja, ilmiöitä ja lähiruokaa. Annoksien nauttimista rajoittaa myös ruoka-aineallergiani, mutta onneksi suurin osa annoksista on saatavilla myös gluteenittomana.
Olin ennen festivaalin alkua nähnyt arvosteluja 3 kaverin uudesta vegaanisesta jäätelömausta, joka tuntui aiheuttavan alueen vegaaneissa jonkinsorttista maniaa. Kookos-lakritsijäätelön metsästys vei minut kahden eri myyntipisteen kautta lopulta voittoon. Ja miten hyvää se olikaan. Kookos-lakritsijäätelö on ehdottomasti paras, pornoin, mustavalkoisin ja maukkain jäätelö, joka koskaan on makuaistiani kutkuttanut. Sen voisi sanoa olevan mustavalkoinen mestariteos. 5/5.
Perjantai-illan kuriositeettina ja hypetettynä annoksena maistelin vielä Gold & Greenin tapas-annoksen. Lautasella oli vegaanisia väännöksiä suomalaisista klassikoista. Vaikka eri ruokalajeissa oli tuttuja makuja, ei seuranani ollut nirso vegaani oikein pitänyt mistään sortista. Ainoa tuote, joka aiheutti hymyä ja innostusta, oli nyhtispullat. Klassikoiden veganisoiminen on ideana vähän elähtänyt, eikä toteutus mennyt ihan nappiin. 3/5.
Onneksi perjantain päätti Lana Del Rey ja viini.
Vaellus alueen toisesta päästä toiseen päähän kestää parhaassa ruuhkassa vartin. Aluetta on laajennettu huomattavasti suuremmaksi, joten navigoimiseen tarvitsee reilusti karttaa. Alueen uloimmassa nurkassa on suurempi ruokailualue, food court. Suuren ruokailuhallin ympärille on tykitetty riveittäin ruokakojuja, myös viereiselle nurmikolle on järjestetty ruokailutilaa.
Food courtin juomapisteen tarjonta keskittyy viineihin, joka on tavallaan ihan järjellinen valinta. Moni annoksen ostanut tuntuukin ostavan ruoan kyytipojaksi virvokkeita. Ainoa asia mikä hämmentää on anniskelupisteen tiskiltä tarjoiltava välinpitämätön asiakaspalvelu. Suurin osa asiakaspalvelijoista keskittyy vaihtamaan kuulumisia keskenään asiakkaiden kohtaamisen sijasta. Asiakaspalvelu onkin ainoa asia, jota FLOW ei ole onnistunut festivaaleilla yhtenäistämään. Vaikka ruokakojujen vuokraajat eivät ole osa järjestäjäorganisaatiota, on asiakaspalvelusta jäävä mielikuva osa tapahtumaa. Tämän sain kokea karvaasti tilatessani ruokaa Sandron kojulta.
Lauantaina alueelle iski rankka ukkoskuuro, joka täytti kaikkien kalsarit vedellä ja kylmyydellä. Alueella ei ollut mitään paikkaa mihin mennä suojaan, joten kastuminen oli välttämätön. Kuuron mentyä ohi oli sellainen olo, että on pakko saada jotain lämmintä ja lohduttavaa. Mieleeni tuli Balloon stagen vieressä ollut Sandron koju. Yleensä kysyn myyjiltä mikä on heidän mielestään hyvää ja mitä kannattaisi maistaa. Tällä kertaa en ehtinyt aloittaa keskustelua, sillä tiskillä oleva myyjä alkoi aggressiivisesti tivaamaan tilaustani ennen kuin sain suutani auki. Päädyin paniikissa ottamaan toisen vaihtoehdon mustekalalla, mutta oletin kaiken Sandron kojussa olevan hyvää. Olin väärässä. Tilasin annoksen gluteenittomana, joten odotin sellaisen saavani. Tilauksestani noin 30 sekunnin päästä edessäni oli jo annos. Kysyin, onko annoksessa oleva leipä todella gluteenitonta. Asiakaspalvelija ei sanonut sanaakaan, otti sormillaan leivästä kiinni, nosti leivän pois annoksesta ja käveli pois. Jäin suu auki annokseni kanssa tiskille. Oli kuitenkin sen verran nälkä, että halusin nopeasti syömään. Valitettavasti Sandron annos oli mössöä, jota en suosittelisi pahimmalle vihamiehellenikään. Ruoka oli vetistä, maut oli pilattu älyttömällä määrällä suolaa ja annoksessa oleva mustekala maistui pyyhekuminpaloilta. En pystynyt syömään annosta loppuun. 0/5.
Jollain sitä itseään piti lohduttaa, joten vieressä ollut Pure Heron konttikahvila tuntui todella kutsuvalta. Asiakaspalvelijat hymyilivät ja vastailivat kysymyksiin, olivat ne miten typeriä tahansa. Otin maisteltavaksi palan Sniku-raakakakkua, joka on kunnianosoitus Snickers-suklaapatukalle. Pähkinäinen, suklainen, muhkea, kaunis ja rohkea – täydellinen. Koska tykkään enemmän övereistä kuin vajareista, niin päätin ottaa vielä pallon vegaanista banaani-toffeejäätelöä. Täytyy sanoa, että harvoin jäätelöstä saa näin autenttiset maut. I was impresssed! Pure Heron konttikonsepti, laadukkaat tuotteet ja mieletön asiakaspalvelu olivat lauantain ehdottomia kohokohtia. 5/5.
Bursa, bögö, purilainen, hamppari. Rakkaalla hampurilaisella on nykyään monta nimeä. Kun maistoin Social Food Buger Jointin juustohampurilaista, en oikein tiennyt miksi sitä kutsua. Kun sain tilauksen eteeni, asiakaspalvelija kertoi selvästi tilaukseni ja varmisti sen olevan oikeanlainen. Erittäin jees. Sitten sain käteeni lapsen pään kokoisen käärön, jonka sisuksista paljastui lihamyrsky. Ensin piti miettiä miten tätä järkälettä lähestyisi. Lopulta päädyin pureutumaan hampurilaiseen rohkeasti naama edellä sukeltaen. Syötyäni muutaman suupalan tuntui, että olen lihakännissä. Paperikääreen sisältä minua tuijotti takaisin mediumiksi paistettu pihvi, joka kuin vaati suuhuni. Samaan aikaan tunsin inhoa ja pelkoa. Vegaaniystäväni veti vegeburgerin ja hänkin olisi voinut vannoa burgerin tuijottavan häntä sieluun. SFBJ:n burgerit ovat eeppisiä ja röyhkeitä, niiden kanssa ei voi harrastaa pettingiä, niiden kanssa mennään suoraan sänkyyn. 5/5.
Lihasta huumautuneena teki mieli melkein polttaa savuke, mutta lopulta päädyimme hummailemaan samppanjabaariin muiden juppihipstereiden laumassa. Vertailtuamme tovin i-laitteita päätimme tehdä vielä yhden housuja venyttävän ruokailun ravintola GRÖNin kojulla. Saimme mitä mainiointa palvelua ja suosituksen annoksesta. Raakakypsytetty tartar on klassikkoannos. Kun sain lautasen käteeni mietin, että mitäs hittoa, tässä on vain jotain lehtikaalia. Mutta kun lehtikaalia alkaa kahistella haarukalla, tapahtuu jotain maagista. Ensin yllätyin siitä, että lehtikaalia oli kahta eri rapeutta. Toinen osa lehtikaalista oli ilmeisesti uppopaistettu tai kuivattu ja osa oli raakaa. Lehtikaalin alta paljastuu tartar. En muista milloin olisin syönyt jotain näin ihanaa ja maukasta. Menin sanattomaksi. Huomasin, että itken onnesta. Tämä on ehdottomasti maukkain ja paras annos, minkä olen ikinä syönyt missään. Sinä ihana ihminen, joka olet tämän annoksen takana, minä rakastan sinua. 6/5.
Housujeni nappi painautuu vasten vatsaani. On aika päättää Flow Festival 2017. Kiitos, että sain olla osa tätä.
Ehkä kaikki ne kaikki teekupeista juodut drinkit tai tuopeista hörpityt Lapin Kulta -oluet sisältävät jotain psykotrooppisia kasvipartikkeleita, ja koko Flow Festival on pelkkä joukkoharha, tai ehkä Helsinkiin on onnistuttu luomaan jotain poikkeuksellista. Ken tietää.
Kotimaiset pienpanimot elävät nousukauttaan. Kotimaisista, puhtaista raaka-aineista tuotetaan laadukkaita viinejä. Lähellä tuotettua on tarjolla jo ilahduttavissa määrin. Näistä ainesosista ja niiden tarpeesta syntyivät Makumatkat. Järjestettyjen retkien tarkoituksena on tuoda kotimaassa tuotettu helpommin lähestyttäväksi, paremmin ja sankempien väkijoukkojen saavutettavaksi.
Malmgårdin kartanon tiluksia.
Makumatkat on suosittujen ruokafestivaalien, Tapasfestivaalin ja BBQ Festin, tuotantotiimin uusi tuote. Tarkoituksena on tuoda kotimaan matkailuun uusia tuulia ja vastata järjestettyjen matkojen muodossa erityisesti pienpanimoiden tuotosten ja lähiruoan nousevaan kysyntään. Pienpanimot, viinitilat tai kotimaiset viskitislaamot eivät ole valinneet helpointa tietä, ja matkojen tarkoituksena on omalta osaltaan loiventaa tuolla tiellä olevia mutkia.
Mustilan viinitilan tunnelmallinen viinipuoti
Matkoja makujen maailmoihin järjestetään paketoimalla sopivia kohteita yhteen, tuoden kohteet helposti lähestyttäviksi ja kiireisempäänkin aikatauluun mahtuviksi kokonaisuuksiksi. Matkoja tuotetaan sekä helposti lähestyttävinä pakettimatkoina että kysynnän mukaan, räätälöimällä ja erillisistä tilauksista aina tarpeen vaatimalla tavalla.
Ensimmäisen matkan kohteiksi ovat valikoituneet Malmgårdin pienpanimo Loviisassa ja Mustilan viinitila Elimäellä, molemmat noin tunnin ajomatkan päässä pääkaupunkiseudulta.
Malmgårdin panimomestari Tuomas Markkula
Makumatka starttaa Helsingin Rautatientorilta, lauantaina 27. toukokuuta 2017. Malmgårdin pienpanimolle saavutaan ennen puolta päivää. Perillä panimolla nautitaan olut-tastingista olutmestari Markku Pulliaisen perehdyttäessä Malmgårdin oluen saloihin. Tämän jälkeen päästään tutustumaan edelleen kreivisuvun isännöimään ja asuttamaan, historialliseen Malmgårdin linnaan.
Malmgårdin panimo valmistaa noin kymmentä vakituista suosikkituotetta. Oluet ovat suodattamattomia, ale-tyyppisiä oluita, jotka syntyvät luonnollisesti ilman lisäaineita. Malmgårdin tuotteita kiitellään paitsi hyvästä mausta, myös tasalaatuisuudesta.
Oluen maailmaan ja kreivisuvun historiaan tutustumisen jälkeen Makumatkalla mukana olevilla on mahdollisuus tehdä ostoksia Malmgårdin Kartanopuodista, joka on erikoistunut paitsi omilla kartanon maillaan luonnon mukaisesti tuotettujen, mutta myös muiden paikallisten tuottajien tuotteiden myyntiin.
Maltaista olueksi Malmgårdissa
Malmgårdin kartano viljelee erityisesti spelttiä sekä emmer-vehnää, muinaisviljaa, jota viljeltiin jo tuhansia vuosia sitten. Kartanopuodista saatavilla on erilaisia jauhoa, mausteita, öljyjä, viinietikoita, hunajaa ja hilloja sekä viikonloppuisin myös ihanan tuoreita, kartanon peltojen viljasta leivottuja leivonnaisia.
Malmgårdin panimon jälkeen Makumatka jatkuu Elimäellä, jossa sijaitsee Mustilan viinitila. Tilalla vieraat vastaanottaa Mustilan emäntä, Maria Tigerstedt, joka tutustuttaa vieraat Mustilan viinitilan tarinaan. Sielun ruokaa ja emännän lämpimän vastaanoton saatuaan seurue pääsee nauttimaan katetulla terassilla ”soppaa ja läppää” elimäkeläisen vieraanvaraiseen tapaan. Ruokailun jälkeen vieraille on katettuna kolmen viinin tasting, lähituottajien tapaksilla höystettynä tottakai. Myös Mustilassa pääsee tekemään maistuvia ostoksia ja hankkimaan kotiin viemisiä.
Kesäistä tunnelmaa Mustilan Viinitilalla
Mustilan viinitilan viinit valmistetaan aidoista ja puhtaista, kotimaisista raaka-aineista. Raaka-aineet saadaan pääosin paikallisilta sopimusviljelijöiltä ja kotipuutarhoista. Osa tuotteiden raaka-aineista saadaan villistä luonnosta, kuten karpalosoilta. Kaikki Mustilan tilaviinit ovat joutsenlipun arvoisia. Tilan palkittujen viinien lisäksi, valikoimiin kuuluvat myös erilaiset hyytelöt, hillot, mehut, glögit ja muut herkut, kuten erilaiset sinapit ja kurkkusalaatit tai Mustan Everstin kynnet.
Mustilan viinitilan emäntä, Maria Tigerstedt
Makumatkoja tuotetaan jatkossa paitsi yleisön, myös paikallisten pienyrittäjien kanssa yhteistyössä. Kohteita lisätään monipuolisesti eri puolille kaunista ja ainutlaatuisen puhdasta kotimaatamme edustamaan.
Yhteisenä tavoitteenamme on kotimaisen tuotannon tunnettuuden lisääminen. Pieni on suurta ja kaunista, maamme makuja täynnä.
Varmista ja varaa paikkasi makumatkalle sähköpostilla: makumatkalle@gmail.com tai soittamalla numeroon 040 197 7002.
Makumatka Malmgårdiin ja Mustilaan, lauantaina 27. toukokuuta 2017 klo 10–18
Facebook
Malmgårdin panimon kotisivut
Mustilan viinin kotisivut
Keskellä kirkkonummelaista maaseutua sijaitseva Lugnet Life & Living on monelle tuttu lifestyle- ja sisustusliike, jossa on käsin kosketeltavan lämmin ja rento tunnelma. 1800-luvulla rakennetussa Sjökullan kartanon vanhassa kivinavetassa on sisustusliikkeen yhteydessä myös viihtyisä kahvila.
Maaliskuun alussa yrityskauppojen myötä veikkolalainen Johanna Seppälä ryhtyi Lugnetin omistajaksi. Ennen yrittäjäksi siirtymistä sisustussuunnittelijaksi opiskellut tarmokas Johanna teki uran Roviolla ja vastasi lintuperheen toimitilasuunnittelusta ja kiinteistöjohdosta. Ammattilaisen ote näkyykin uudistuneessa myymälässä ja myymälän yhteydessä olevassa tunnelmallisessa kahvilassa.
Kahvilan pehmeät sohvat kutsuvat istahtamaan. Kuva Tiko Lasonen.
Vastajauhettua kahvia, upea valikoima haudutettua teetä sekä kotona leivottuja leivonnaisia. Siinähän se. Keittiössä paistuu talon oma juurileipä. Leivonnaisia ja aamulla paistetun leivän voi ostaa myös mukaan.
Maistuvaa ja tuoretta, suolaista ja makeaa. Lugnetissa kaikki on aina itse tehtyä. Kuva Tiko Lasonen.
Tilan voi vuokrata myös yksityistilaisuuteen
Lugnetin viihtyisät tilat voi varata myös yksityiskäyttöön. Houkutteleva ajatus pitää rennon tyylikkäät illanistujaiset tuttavapiirissä, mutta kun ei jaksaisi siivota, hankkia tarjoiluja, järkkäillä kuljetuksia ja kaikkea muuta illanviettoon liittyvää. Johanna lupaa järjestää illan avaimet käteen -periaatteella. Kuulostaa ihanan helpolta, ja voin hyvin kuvitella vieraiden ihastuneet huokaukset tässä paikassa. Aloin heti miettiä tulevia viiskymppisiä, firman kymmenvuotisjuhlia tai leppoisaa kaveri-iltaa muuten vain.
Juurileipäkursseja tulossa
Lugnetin tunnelmaa täydentää tuore yhteistyö artesaanileipuri Jukka Kotkasen kanssa. Raimugido juurileipä paistuu jatkossa Lugnetin tiloissa. Kevään mittaan luvassa on myös suosittuja Raimugido-Rukiintie juurileipäkursseja. Päivän kestävällä kurssilla pääsee harjoittelemaan juurileivän leipomista kokeneen leipurin ohjauksessa. Kotkanen lupaa, että työpajan jälkeen ”leivot parempaa leipää kuin koskaan aikaisemmin”. Pakko testata!
Kurssilta saa paitsi oppia, hintaan sisältyvät myös itse leipäjuuri ja leivonnan perusvälineistö; leivontakulho, kohotusvuoka, jauhoja ja pieni viiltoveitsi – välttämätön työkalu juurileivän valmistuksessa. Sekä tietysti se itse paistettu juurileipä. Kurssin kesto on 6 tuntia, hinta 150 € / hlö. Hintaan sisältyy myös keittolounas ja kahvit.
Lemmikit tervetulleita!
Tuore yrittäjä Johanna Seppälä & koirakaveri Jare. Kuva Tiko Lasonen.
Koiraihmisiä ilahduttavat aina paikat, joissa nelijalkaiset huomoidaan, edes raikkaalla vesiannoksella. Uuden lainsäädännön myötä yhä useamman kahvilan ovet ovatkin avautuneet karvaisille lenkkikavereille. Myös Lugnetiin ovat koirat tervetulleita. Toki pitää muistaa olla huomaavainen muita asiakkaita kohtaan. Mallia ja omistajan elkeitä näyttää Jare:)
Piipahdin Lugnetissa uudistuneen myymälän avajaisviikonloppuna. Hulinasta huolimatta päällimmäisenä jäi mieleen rentous ja lämmin tunnelma. Vaikka paikka on mutkaisen tien takana, Lugnetiin on erittäin helppo tulla, mutta sieltä on vaikea lähteä pois.
Lugnet Life & Living
Sjökullan kartano Sjökullantie 425
02450 Kylmälä (Kirkkonummi)
Avoinna: katso verkkosivut www.lugnetlife.com
Facebook
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Kilometreissä lyhyt, mutta tunnelmassa pitkä siirtymä vilinästä maaseudun rauhaan. Siuntion maalaismaisemissa, mutkaisen hiekkatien varrella putkahtaa esiin mahtavan kokoinen tiilinavetta. Olemme perillä Kehla Stallcaféssa. Vuonna 1901 rakennettu jyhkeä rakennus pitää sisällään kahvilan, kokoustilan, juhlasalin ja muurausliikkeen.
Syyskuun aurinkoisessa säässä olisi mainiosti voinut nauttia keittolounaan ulkona, lampaankarvojen päällä istuskellen. Pienen kahvilan tunnelmalliset puitteet ja mukava rupattelu paikan emännän, Kati Riesenin kanssa sai meidät kuitenkin istahtamaan sisätiloihin. Porkkana-mangokeitto oli sopivan samettista, sopi hyvin lämpimän syyspäivän tunnelmaan.
Paikalla on pitkä historia, Kehlan kartano on muodostettu vuonna 1683, mutta tilan omistajat tunnetaan jo vuodesta 1540 lähtien. Tila ja sen komeat navettarakennukset ovat olleet saman suvun hallussa jo vuodesta 1907.
Ennen toista maailmansotaa karjan lisäksi tallissa oli sekä työhevosia että ratsukoita. Sodan jälkeen kaksi kolmasosaa Kirkkonummesta, lähes puolet Siuntiosta ja koko Degerbyn kunta vuokrattiin Neuvostoliitolle merisotilaalliseksi tukikohdaksi. Suomalainen väestö evakuoitiin kymmenessä päivässä, ja silloin lähtivät myös Kehlan punatiilisen tallirakennuksen asukkaat. Vuokra-ajan päätyttyä hevoset eivät enää talliin palanneet, mutta rakennukset toimivat karjatilana 80-luvun alkuun saakka.
Tilan emäntä Kati on pitänyt tallirakennuksessa kahvilaa ja juhlatiloja jo kuuden vuoden ajan. Katille kahvilanpito on viikonloppujen harrastus, päivätöihin kuuluu työnohjausta, tunnetaitovalmennusta ja eläinavusteista terapiaa. Pari nelijalkaista työntekijää piipahtikin kahvilassa meitä tervehtimässä. Koirien lisäksi eläinavustajina toimivat tilan lampaat ja hevoset.
Sunnuntaivapaalla hänkin.
Kahvilassa on myynnissä tilan omien lampaiden villasta tehtyjä lankoja. Kerät oli hauskasti nimetty tuottajan mukaan, myynnissä on mm. Comon, Loitsun, Blackin ja Laalaan lankoja. Myös lampaan taljoja löytyi, ne eivät ole omien, mutta suomalaisia taljoja kuitenkin. Onneksi ilman nimilappuja…
Keittojen ja pienten suolaisten lisäksi Kehla Stallcafé on tunnettu herkuistaan; prinsessatortuista, omenatoscakakuista ja erityisesti munkeista. Niitä tullaan kuulemma hakemaan kaukaakin, ja joskus myydään ei-oota, kuten tänään. Parissa tunnissa tämän päivän munkkivuori oli hävinnyt. Meille maistui hyvin jälkiruoaksi omenapiirakka vaniljavaahdon kera ja kuppi hyvää kahvia.
Kaikki leivotaan täällä itse ja maku on sen mukainen.
Navettarakennuksen toiselle puolelle on kunnostettu hulppeat juhlatilat, noin 260 neliötä ja istumapaikkoja lähes 200 henkilölle. Tila on remontoitu kauniisti ja paikka on suosittu häiden pitopaikkana. Tunnelmalliset tilat sopivat erinomaisesti häiden tai vaikka 5-kymppisten viettoon. Hyvissä ajoin kannattaa kuitenkin olla liikkeellä, ensi kesän viikonloput on jo varattu! Juhlatila on käytössä vain kesäkaudella ja pitopalvelu järjestyy Kehla Stallcaféen toimesta.
Komeat tilat löytyvät tallirakennuksen toisesta päästä. Kuva Tinka Riesen.
Jos ei suunnitelmissa ole omia juhlia, voi osallistua Kehla Stallcafén järjestämiin tapahtumiin. Kalenteriin kannattaa laittaa 8.10. sushi-ilta ja 12.11. lammasmarkkinat. Tulossa myös maalaisjoulumarkkinat ja jazz-ilta.
Auki ympäri vuoden!
Moni mukavista pienistä kahviloista sulkee ovensa sesongin eli kesäkauden jälkeen. Kehla Stallcafén herkuista ja tunnelmasta pääsee nauttimaan ympäri vuoden. Voin vain kuvitella miten mukavalta maistuu lämmin keitto reippaan ulkoilun jälkeen, antaa ulkona räimiä vettä, kaakeliuunissa hehkuu kotoinen lämpö.
Talvisin tallin nurkalta lähtee noin 7,5 kilometrin mittainen hiihtolatu, josta pääsee Meikon luontopoluille asti. Kahvilan eteen saa jättää auton hiihtoreissun ajaksi. Hiihtoreissun jälkeen maistuu varmasti vaikka talon juureskeitto tuoreen leivän kera, vadelmajuustokakku tai ne kuuluisat munkit. Kehla Stallcaféessa kannattaa siis käydä ympäri vuoden, avoinna viikonloppuisin la-su klo 11.00 – 16.00.
Yhteystiedot:
Kehla Stallcafé Niittykyläntie 299
02580 Siuntio I Google-maps
kati.riesen(at)elisanet.fi
puh. 045 635 2841
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna