Flow-festarin mittasuhteet kauhistuttavat: valtava alue, jonne on sijoitettu 10 esiintymisstagea ja hemmetisti ihmisiä. Yritin ottaa haltuun Flown perjantaina pällistelemällä suu auki milloin mitäkin, välissä ahmien kojujen herkkuja.
Lehdistötiedote lupaa paljon ja uppoaa minuun, ruokaretkeilijään: ”Laadustaan ja monipuolisuudestaan tunnettua Flow’n ruokatarjontaa tähdittää tänä vuonna yli 40 ravintolaa. Lähituotanto ja kotimaiset kauden raaka-aineet nousevat esiin vuoden 2019 tarjonnassa. Teema näkyy erityisesti uusissa Flow-ravintoloissa, joita ovat esimerkiksi Helsingin hehkutetuimpiin ravintoloihin lukeutuvat Emo, Andrea, Kuurna, Maannos ja Gohan.”
Nämä uudet paikat täytyy ehdottomasti käydä tsekkaamassa! Flow-festivaaleille odotetaan 85 000 kävijää kolmen päivän aikana. On siinä ruokittavaa, mitenköhän ruokakojuissa pärjätään? Miten huippuruokaa saadaan tehokkaasti valmistettua jonottaville ihmisille? Näitä kysymyksiä mietin ennen saapumista.
Suurin ruokailualue löytyy päälavan kulmalta.
Vaikka Flow-festivaali on minulle tuttu ilmiönä ja kavereiden somepostauksista, en ole kuitenkaan aiemmin käynyt Suvilahdessa järjestetyssä tapahtumassa. Aivan alkuun kysyn henkilökunnnalta, missä uudet ravintoloitsijat pitävät kioskejaan. Saan kompaktin paperisen kartan, josta voi tihrustaa paikkoja. Ei hyvä. Lataan sitten Flow-festivaalin oman sovelluksen, joka kertoo jo paljon enemmän ravintoloista, tosin kartta ei kerro missä kohtaa mikäkin ravintola on. Ei auta kuin lähteä taapertamaan ympäri aluetta. Mutta ensin herättelen nälkää alkuillasta esiintyvien Maustetyttöjen tahdissa.
Maustetytöt hurmaavat lakonisella tyylillään.
Ruokakojut kiertävät vanhan Suvilahden kaasukellon seinämää.
”Korkealaatuinen ja jännittävä ruokavalikoima koostetaan laatua, ympäristöystävällisyyttä sekä kasvisruokaa korostaen. Mukana on niin suomalaista villiruokaa, aasialaisia makuja, meheviä burgereita, ravitsevaa smoothieta, terveellistä katuruokaa kuin Michelin-ravintoloiden versioimaa festariruokaakin”, mainostaa Flow antimiaan.
Ruokavalikoima on todellakin monipuolinen ja kansainvälinen. Makuja ympäri maapalloa. Ihmiset kävelevät ristiin rastiin lautasiensa kanssa. Sivusilmällä näen susheja, pizzaa, wokkia, thai-pöperöä, lähi-idän herkkuja. Runsas kasvisten käyttö on trendikästä ja myös järjestäjien toiveena. Vegaanit on otettu huomioon. Onpa alueella lisäksi Meat free zone! Runsaudesta huolimatta sieraimiin ei missään kohtaa festivaalia lehahda kotimaisen grillimakkaran ihana tuoksu.
Maannos säväyttää vegaanisilla tartar-pihveillä
Maannos -ravintolan kojulla tuoksutellaan yrteillä.
Maannoksen ravintoloitsija Elmo Luoma-aho raastaa ranskalaista tryffeliä annosten päälle.
Maannos pitää ravintolaa Telakkakadulla, mutta Flow viikolla se on pistänyt paukkuja festivaaleille. Viisisataa kiloa punajuurta ja kolmesataa kiloa maa-artisokkaa on käsitelty hartaasti ja urakalla. Vegaaniset ”tartar” -pihvit ovat pitkän kehittelyn tulosta.
Maa-artisokat ensin paahdetaan ja sitten kuivataan matalassa lämmössä, niin että niistä tulee sitkeitä. Kun ne sitten puristetaan lihamyllyn läpi, juurekseen tulee lihamainen tekstuuri”, kertoo ravintoloitsija Elmo Luoma-aho. Tartarin valmistukseen kuuluu itsetehty omenasiiderietikka, kylmäpuristettu rypsiöljy ja islantilainen suola, missä on pieni hiilijalanjälki.
Kympin maksavan tartar-annoksen päälle Elmo raastaa tryffeliä viiden euron lisähintaan. Vaikuttavaa! Tryffeli ei ole kuitenkaan kotimaista, koska sen maku ei ravintoloitsijaa miellytä.
Maa-artisokkaan on saatu tartarmainen tuntuma.
Suuntaan tutkimaan tarjontaa festarialueen toiseen päähän, missä sijaitsee upea Globe Balloon areena. Fiilistelen jazzia Jonathan Wilsonin tahdissa.
Jonathan Wilson esiintyi ilmapallo areenalla perjantaina.
Emo-ravintolasta hienosti haukea
Toinen ravintolakeskittymä löytyy ”Ilmapallo”-areenan kupeesta. Siellä on myös mahdollisuus syödä pöydän ääressä.
Moderniksi eurooppalaiseksi ravintolaksi itseään kutsuva, Emo, on mukana ensimmäistä kertaa Flowssa. Tarjoillen sesonkien herkkuja, kotimaisia sekä pohjoismaisia pientuottajia kunnioittaen. Festivaali-ruokalistalle on otettu mukaan tuttuja makuja ravintolan listalta. Rapukakut näyttävät olevan suosittu annos myös festivaaleilla. Hauki-rapukakkuja on tarjottu Emo-ravintolassa jo vuodesta 2013.
Hauki-jokirapu-katkarapu -taikina friteerataan muhkeaksi kakuksi ja se tarjoillaan piparjuurimjoneesin ja leväsalaatin kera. Lisäkkeeksi annokseen saattoi ostaa frittiperunat.
Rapukakkua ja tiramisua Emo-ravintolan tapaan. Uskottavaa katuruokaa.
Ravintoloitsija Ilkka Lääveri kertoo, että menun Sieni-focaccian leipä tulee Väyrysen leipomosta, sienet ovat sesongin sieniä, kanttarelleja. Karitsa-burgerin liha tulee Meri-Lapista. Lähiruokaa listalta siis löytyy, mutta myös muualta Euroopasta tuotua. Jälkiruoaksi Emo tarjoili tiramisua sievästä vohvelitötteröstä.
Emo-ravintolan tiimi valmistaa annoksia tiiviissä tahdissa. Friteerausvälineet ovat ahkerassa käytössä.
Kuurnan diipit fritit
Lähellä Emoa pitää putiikkia Kuurna-ravintola. #kuurnagoesdeepfried -hästäg kertoo festivaaliruoan trendistä. Friteerattu ruoka on hottia ja sopii katuruoaksi. Aivan varmasti on myös laskelmoitu, että se käy kaupaksi, koska sekä Emo että Kuurna friteeraavat jopa perunat. Peruna-temppu kannattaa, sillä Kuurna palkitaan sunnuntaina pidetyssä Sustainable Meal -kisassa Best potatoes in town annoksellaan. Annokseen kuuluu Sipoon uusien perunoiden ohessa härkäpapujauhotempura, Kuurnan chilikastiketta ja kuminakauradippiä.
”Ravintola Kuurnan tuore sukupolvi tuo rasvan ja suolan takaisin Flow’hun! Tarjolla on kestävästi kasvatettua kotimaista frittikanaa Niittylinnulta Vihdistä sekä sesongin parhaita kaalimaan kasviksia vegaanisena tempurana. Luottaen samoihin teemoihin kuin Kruununhaan kätketyssä bistrohelmessään, Kuurna – Deep Fried tarjoilee ruokaa, jollaista Kuurnan jengi haluaa itse syödä: kestävää ja älyttömän herkullista. Hillitöntä festariruokamässäilyä ilman turhaa kikkailua.” kuvailee Kuurna konseptiaan.
Sustainable Food Awards Flow Festival 2019rSunday 11.08.2019r(C) Andrew Taylor Kuurnan frittiperunat ja Niittylinnun friteerattu reisipala.
Kuurnan jälkiruoka on kieltämättä kekseliäs. Karamellipoppareilla uutettua kauramaitoa ja jäitä. Toffeinen miellyttävä maku.
Popcorn -kauramaitoa Kuurnan tapaan. Kuurnan tiskllä käy kuhina, palvelu pelaa.
YMPÄRISTÖYSTÄVÄLLISTÄ RUOKAA
”Flow ohjaa ja kouluttaa festivaalin ruokamyyjiä ekologisten annosten tarjoamiseen. Ruokamyyjät saavat tuekseen kestävän kehityksen mukaisen ruokamyynnin ohjeistuksen ja arviointilomakkeen, joissa kiinnitetään huomiota muun muassa luomu-, lähi- ja sesonkituotteiden käyttöön, raaka-aineiden alkuperään ja eettisyyteen, ruuan tuotannon energiatehokkuuteen, logistiikkaan sekä pakkausmateriaaleihin. Ohjeistuksen avulla ruokamyyjät lisäävät valikoimaansa myös erityisen, Sustainable Meal -merkinnällä varustetun vaihtoehdon. Sustainable Meal -annoksista valitaan festivaalin aikana ekologisuusarvioinnin ja paneelimaistelun perusteella Sustainable Meal -voittaja.
Flow Festivalin vuoden 2018 ruokamyynnin osalta merkittävää ympäristölle oli, että myydyistä ruoka-annoksista peräti 46% oli kasvis- tai vegaaniannoksia. Suuren suosion ja yleisön palautteen ansiosta tavoitteena on edelleen lisätä kasvis- ja vegaaniruoan määrää vuonna 2019.
Flow Festival kannustaa myös käyttämään ekologista ja laadultaan erinomaista hanavettä pullotetun sijaan. Oman vesipullon voi täyttää HSY:n hanavesiasemalla tai tapahtuman muissa vesipisteissä. Hanavettä juomalla voi vähentää muovijätteen määrää ja pienentää omaan hiilijalanjälkeään”, tiedottaa festivaalijärjestäjä.
Hanavesipisteesen on panostettu. Toimii!
Ja juomaa
Tyylikäs hanavesipiste on nykypäivää ja ilahduttaa festivaalikulkijaa. Myös vahvempien juomien tarjoilu näyttää ilahduttavan porukkaa, alueella on 20 juomamyyntipistettä. Ruoka- ja juomapisteet ovat siis eriytetty omikseen. Alueella saa kulkea vapaasti ruokien ja juomien kanssa. Vastaan kävelee jo portilla ihmisiä viinipullot käsissään, mutta omien pullojen tuonti alueelle on tietty kielletty. Flowssa saa siis ostaa viiniä ja shamppanjaa pulloissa. Perlage, mikä on yksi tapahtuman sponsoreista, tarjoaa viiniä alkaen 39 euroa pullo.
Viihtyisä shamppanjabaari houkutteli väkeä säkkituoleille nauttimaan pulloittain shampanjaa. Tämä Flowssa osataan: luoda viihtyisyyttä festivaalialueelle. Kaukana poissa ovat hikiset kaljateltat!
Shamppanjabaarin lumoa.
Kiitos Flow-festivaali erittäin hyvin järjestetystä tapahtumasta! Ruokakojut pystyivät palvelemaan tehokkaasti, ihan älyttömiä jonoja ei syntynyt, ainakaan perjantaina. Tarjontaa on niin paljon, sekä kulttuuria että ruokaa, että suosittelen ostamaan kolmen päivän rannekkeen ensi vuonna. Siinä ehtii maistella ja aistia kylliksi.
Flow-festivaalin tivolimaista väri-iloittelua vuosimallia 2019.
Keski-Euroopan joulumarkkinoilla tuoksuvat kastanjat, omenat ja höyryävä glögi. Millaisista eväistä ovat suomalaiset joulumarkkinat tehty? Lähdimme etsimään ruokamarkkinoita, niitä parhaista parhaita, joissa herkutellaan lähituottajien mausteisilla makkaroilla ja muhevilla joululeivonnaisilla.
Kysyimme vinkkejä ympäri Suomen, mihin kannattaa suunnata hakemaan joulutunnelmaa, hörppäämään kuppi kuumaa ja täyttämään korinsa kotiin viemisillä. Alla olevassa listassa ensiaskeleet, kaikki makoisat markkinat eivät listalta löydy, mutta vinkkaa ja lupaamme täydentää listaa aina aattoiltaan asti. Joulu on vain kerran vuodessa, fiilistellään kunnolla ja herkutellaan huolella!
Loviisassa joulumarkkinoista nautitaan pitkän kaavan mukaan, tarjontaa on!
Malmgårdin perinteiset joulumarkkinat 8.-9.12. ja Loviisan torilla joulufiilistellään 8.12. Loviisassa pääsee tutustumaan myös jouluisiin koteihin, talovanhukset avaavat ovensa joulukuussa.
Helsingissä kannattaa suunnata ainakin Marttojen joulumyyjäisiin hankkimaan laatikot, karjalanpiirakat, perinteiset leivonnaiset, joululimput ja tunnelman. Puotilan kartanon vanhan ajan joulumarkkinoille ehtii vielä 16.12., ihana tunnelma ja hyvää ruokaa kartanolla. Samana viikonloppuna järjestetään Teurastamon joulumarkkinat 15.-16.12., ne suuret ja herkulliset! Joulumarkkinat ovat osa Teurastamon herkkumarkkinat -sarjaa, joka neljä kertaa vuodessa tuo yhteen ruokatoimijat luomaan maistuvampaa Helsinkiä. Sinne!
Vanhan Suurtorin joulumarkkinat, Turku
Suomen virallinen joulukaupunki pullistelee joulumarkkinoita, Vanhan Suurtorin joulumarkkinoita vietetään neljänä viikonloppuna peräkkäin eli vielä ehtii 16.12. asti.
Porvoon Raatihuoneentorilla perinteiset joulumarkkinat 8.-9.12., ruokaa ja tunnelmaa!
Fiskarsin Ruukin joulua vietetään aina 6.1.2019 asti, Ruukki täynnä ruokaa ja tapahtumia mm. Hammarbackenin museokahvilan työpajoja, kissakahvila ja jouluaskareita, Fiskarsin panimon myymälä ja ihanat kahvilat ja ruokapaikat avoinna. Todellinen joulunajan must!
Menneen ajan joulumarkkinat, Lohja
Vanhan kivikirkon kupeessa nenä nappaa glögin tuoksun 15.-16.12.2018
Savonlinnan Olavinlinnassa vietetään perinteisiä Tuomaan markkinoita 15.12.2018
Missä sinä täytät herkkukorisi, vinkkaa & lisäämme listalle!
TallennaTallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Kuva ja teksti Mona Salama
Syyskuun 22.-23. päivänä on jälleen aika suunnata kohti Inkoon Mangsin tilaa nauttimaan rennosta maalaistunnelmasta ja hyvästä ruoasta. Kohdataan maalla –ruokamarkkinat järjestetään aidolla maatilalla ja keräävät tänä vuonna jo yhdeksättä kertaa tuottajat ja kuluttajat yhteen.
– Markkinoiden suunnittelu on nyt loppusuoralla, kertoo järjestäjäyhdistyksen edustaja Harriet Nordström Bo på landet-yhdistyksestä. Kiinnostus markkinoita kohtaan on ollut tänä vuonna erityisen vilkasta ja meillä on yli viisikymmentä myyjää paikalla viikonlopun aikana. Joukossa on sekä uusia että vanhoja tuttuja tuottajia. – On hienoa, että syntyy pienyrityksiä, jotka kehittävät uusia tuotteita, Nordström iloitsee.
– Ennätyskuiva kesä on asettanut lisähaasteita viljelijöille ja kuivuus on verottanut varsinkin vilja- ja nurmisatoa ja monin paikoin sato jää huonommaksi kuin kertaakaan tällä ja viime vuosikymmenellä Nordström jatkaa. Myös vihannessato on kärsinyt kuivuudesta ja tuholaisista.
Tästäkin huolimatta markkinoilla on hyvä kattaus kotimaista ruokaa tarjolla. Ruokamarkkinoilla voi hankkia puhdasta ruokaa suoraan tuottajilta, ilman välikäsiä. Myynnissä on muun muassa lihaa, kalaa, vihanneksia, perunaa, omenaa, marjoja, hilloa, mehua, juustoa, hunajaa, leipää ja leivonnaisia sekä käsitöitä ja kukkia.
– On laskettu, että jos jokainen meistä ostaa kotimaisia ruokia ja juomia yhdellä lisäeurolla kuukausittain, syntyy vuodeksi 1 500 työpaikkaa. Suomalainen ruokatuotanto ei ole enää itsestäänselvyys, Nordström tiivistää.
Ruokamarkkinoilla vierailee ensimmäistä kertaa mm. Linnan Marenki Kirkkonummen Kylmälästä. Sari Lahokoski valmistaa suussa sulavaa artesaanimarenkia ja muita herkkuja. Tuotteet ovat tuttuja mm. Reko-jakeluista. Markkinoilla voimme tutustua myös uuteen inkoolaiseen makeisyritykseen Caramilla. Camilla Forsman valmistaa paikallisia makeisia ja ensimmäiset tuotteet ovat suunnitelmien mukaan myynnissä markkinoilla tulevana viikonloppuna.
Mangsin Ruokamarkkinat tunnetaan rennosta tunnelmastaan ja täällä vierähtää helposti useita tunteja. Tarjolla on ruoka-annoksia, kalakeittoa, paikallisesta lihasta valmistettuja burgereita, vohveleita, makkaraa ja monia muita lähiruokaherkkuja.
Lapsilla on mahdollisuus tutustua kotieläimiin ja paikalla on Päivölän Stallwallenin alpakoita, kanoja, kaneja, lampaita ja hevosia.
Kohdataan maalla 22.-23. syyskuuta kello 10-16. Sisäänpääsy on vapaa, mutta mukaan kannattaa varata käteistä ostoksia varten. Markkinat löytyvät Facebookista ja Instagramista nimellä @kohdataanmaalla.
Yhteystiedot:
Mangs gård Päivöläntie 662 10140 Päivölä
Tallenna
Viettäessäni ensimmäistä kesääni Kirkkonummella reilut kymmenen vuotta sitten, kiinnittyi huomioni eräänä iltana paikallislehdessä julkaistuun pienen, vaatimattoman näköiseen ilmoitukseen. Lyhyestä ilmoituksesta kävi ilmi, että ortodoksinen veljesyhteisö kerää rahaa kirkon katon korjaukseen myymällä borshkeittoa. Ilmoituksessa oli osoite, sekä puhelinnumero, johon saattoi ilmoittaa kuinka monta litraa keittoa haluaa. Sekä kehotus ottaa omat astiat mukaan.
Kun uteliaana ihmisenä lähdin seuraavana lauantaina muovisanko mukanani ilmoituksen osoittamaan osoitteeseen, ei mikään valmistanut minua siihen, mikä perillä odotti.
Ensin vastassa oli automeri. Muutaman kilometrin päässä Kehä kolmoselta sijaitsevan hiekkatien varteen sikin sokin parkkeerattuja autoja oli silmänkantamattomiin. Ihmiset kulkivat sangot kädessä jatkuvana virtana kohti kaarevaa kiviporttia, jonka takaa paljastui vanha kartanon pihamiljöö ja kartanolle johtava rehevä villilehmuskuja.
Upeita istutuksia, kukkia ja pensaita oli kaikkialla. Keltaisen, romanttisen rosoisasti rapistuneen kaksikerroksisen kartanon päärakennuksen takaa laskeutuvan tiheän kuusikujan takana sijaitseva vehreä puutarha säväytti kauneudellaan.
Pokrovan luostarin alue hurmaa kauneudellaan.
Ei olekaan ihme, että puutarhan suunnitellutta puutarhanopettaja Lisa Geijeriä ylistetään vuonna 1929 julkaistussa Suomalaista puutarhataidetta -kirjassa erityisesti puutarhan loistokkaasta kauneudesta ja järjestyksestä.
Pihalla sijaitsevaan vanhan tallin katolla komeileva kupoli ja ortodoksinen risti paljastivat kuitenkin, että nyt ei oltu ihan tavallisen kartanon tiluksilla.
Pokrovan luostarin kirkko on rakennettu vanhaan, upeaan talliin. Tallissa on toiminut myös leipomo tilan ollessa vuokrattuna Neuvostoliitolle osana Porkkalan vuokra-aluetta vuosina 1944-1956.
– Meillä on käynyt parhaimmillaan avoimien päivissä jopa 3000 ihmistä päivässä, kertoo pappismunkki Foma. Eli tungosta saattaa olla. Huhtikuisena lauantaina ruuhkaa ei ole, ja pappismunkilla on aikaa kertoa veljesyhteisön elämästä.
Isä Haritonin, alkuperäiseltä nimeltä Hariton Tuukkasen, perustama ortodoksinen veljesyhteisö on harvinaisuus Suomessa. Entiseen talliin rakennettu, vuonna 2001 vihitty kirkko on ainut veljesyhteisön omana hankkeena perustama ortodoksinen kirkko Suomessa. Helsingissä venäläistä ravintolaa pitänyt keittiömestari Hariton myi ravintolansa vuonna 2003, teki täydellisen elämänmuutoksen ryhtymällä munkiksi ja ryhtyi toteuttamaan haavettaan luostarin perustamisesta hankkimalla vanhan kartanotilan Kirkkonummen Jorvaksesta. Paikka sai nimekseen Pokrova; Neitsyt Marian Suojelus.
Borshkeiton ja kaalipiirakoiden voimalla
Konsuli H. A. Elfvingin entinen, 1800-luvulla rakennettu Dannebrogin tila on pitkän historiansa aikana toiminut niin kukoistavana liikepuutarhana, neuvostoliittolaisten sotatuomioistuimena, leipomona kuin kehitysvammaisten asuntolana. Kirkkonummen kunnan omistuksessa ollessa tila kärsi tulipalovaurioista ja oli pahasti ränsistynyt veljesyhteisön aloitellessa toimintaansa. Myös aikaisemmin kukoistanut puutarha oli kokonaan kadonnut, ja se piti perustaa uudelleen. Kunnostustyö vei aikaa ja rahaa. Ja siinä vaiheessa borshkeitto astui kuvaan.
Kirkon kauniit ikonit on pietarilaisten ikoninmaalauskoulujen opettajien ja oppilaiden maalaamia.
– Nämä, ja nämä ja nämä on maksettu borshkeitolla ja kaalipiirakoilla, pappismunkki Foma esittelee idyllisen kauniin kirkon holvikaarien ornamentteja ja seinämaalauksia .
Pappismunkki Foma on entiseltä ammatiltaan kokki, jolle 200 litran keiton keittäminen ei ole ongelma.
Keittoa keitetään 200 litraa kerrallaan vanhassa soppatykissä joka on muurattu paikoilleen päärakennuksen takapihalle. Isä Haritonille ja myös kokkina entisessä elämässään työskennelleelle pappismunkki Fomalle ei satojen litrojen keiton keittäminen ole ongelma.
Täysin yksin munkit eivät keittoja keittele. Mukana on vapaaehtoisten talkoolaisten joukko, joka on alusta alkaen osallistunut Pokrovan rakentamiseen.
– Olemme halunneet elvyttää talkooperinnettä, ja näyttää, että pienelläkin porukalla saa paljon aikaan, pappismunkki Foma kertoo.
Ja kaupaksi herkullinen keitto käykin. Borshkeitto-päiviä on 3-6 kertaa vuodessa ja ihmiset jonottavat omien sankojensa ja astioidensa kanssa saadakseen oman osansa perinteistä venäläistä herkkua.
Pokrovan borshkeittoa tullaan hakemaan pitkienkin matkojen päästä.
– Parhaimpina avoimien ovien päivinä olemme keittäneet ja myyneet 800 litraa keittoa, pappismunkki Foma kertoo.
Kaupaksi käyvät myös itse leivotut, herkulliset kaali- ja omenapiirakat ja muut herkut.
Perinteisiä kaalipiirakoita on aina myynnissä borshkeittopäivinä.
Veljesyhteisö hyödyntää oman puutarhan ja luonnon antimia niin paljon kuin mahdollista. Omasta ryytimaasta saadaan yrtit ja salaatit, omenapuista omenat hilloihin ja mehuihin, luumupuista luumuhilloihin. Puutarhassa kasvavat karviaiset, raparperit, vadelmat ja herukat jalostetaan myös herkullisiksi tuotteiksi, joita myymällä luostariyhteisön elämää rahoitetaan.
Myös villiyrtit ja muut luonnon antimet käytetään hyväksi. Nokkosista ja voikukanlehdistä keitetään keväisin juomaa, lehmuksenkukkaa kuivataan teeksi. Kuusenkerkkiä hyödynnetään leipien leipomisessa ja metsäsieniä säilötään satoja kiloja vuosittain.
Pokrovan veljesyhteisössä hyödynnetään luonnonantimia. Kuusenkerkkä antaa käsin leivotuille leiville hienostuneen maun.
Pokrovan erikoisuus on täysin valkoinen mansikkahillo.
– Puutarhassa viljeltävä valkoinen mansikka on sukua metsämansikalle, ja siitä tulee todella herkullinen hillo esimerkiksi aamiaiselle, pappismunkki Foma vinkkaa.
Kylään veljesyhteisöön
Pokrovassa on mahdollisuus vierailla borshkeitto-päivien lisäksi myös muutaman kerran vuodessa yleisöpäivinä ja heinäkuussa Puutarhapäivänä. Silloin tilalla on mahdollista ruokailla sekä ostaa tilalla valmistettuja tuotteita kotiin vietäväksi. Oma nähtävyytensä on pappismunkkien itse siemenestä kasvattamien tuhansien kesäkukkien loisto.
Pokrvovan luostarissa valmistetaan lehmuskukkateetä luostarin omassa puutarhassa kasvavista villilehmuksista. Teetä voi käyttää kotilääkityksenä esimerkiksi vilustumiseen.
Jos oma matka ei osu juuri noihin päiviin, kannattaa kerätä vähintään 20 hengen ryhmä, ja varata aika ryhmävierailulle etukäteen. Vierailu sisältää esittelykierroksen kirkossa ja puutarhassa sekä yhteisen ruokailun. Ryhmävierailuja järjestetään maaliskuusta marraskuuhun. Ravintolassa syömisestä ei kuitenkaan ole kyse.
– Meillä ei ole täällä ravintolaa. Me syömme yhdessä kolmen ruokalajin päivällisen veljestön omassa ruokasalisssa trapesassa. Vierailijat ovat meidän luona kylässä. Tervetuloa! Pappismunkki Foma toivottaa kiirehtiessään syömään yhdessä borshkeitto-päivässä auttaneiden talkoolaisten kanssa.
Yhteystiedot
Pokrovan veljesyhteistö
Elfvinginkuja 11
02420 Kirkkonummi
Seuraava borshkeitto-päivä on 12.5.2018. Syksyn päivämäärät ilmoitetaan myöhemmin (borshkeitto-päivänä ei ruokailumahdollisuutta).
Yleisöpäivät: 9.6.2018 ja 18.8.2018
Valtakunnallinen puutarhapäivä: 1.7.2018
Tarkista päivämäärät ja ohjeet nettisivuilta ennen Pokrovassa vierailua.
Pokrovaan on Helsingistä noin 25 km ja Kirkkonummen keskustasta noin 5 km. Perille pääsee mainiosti myös julkisilla liikennevälineillä. Junalla tullessa Jorvaksen asemalta Pokrovaan on noin 500 metrin kävelymatka. Bussilla Pokrovaan pääsee Matinkylän metroasemalta Espoosta lähtevillä busseilla 171-174.
”Kaunis käsityötaitoa henkivä ulkomuoto. Rapea koostumus. Moninainen tasapainoinen makumaailma.”
Teksti: Mona Salama
Tämän arvioinnin sai Elina Linerin leipoma Hamppuknäkei viime lokakuussa Raaseporissa käydyssä Artesaaniruuan SM-kisassa. Hamppunäkkileipä saavutti hopeasijan luokassa kovat leivät.
Elinan tie näkkileipäleipäyrittäjäksi alkoi pari vuotta sitten, kun ystävän häihin tilattiin erilaista leipää. Elina päätti kokeilla näkkileivän tekoa ja herkullisten näkkäreiden suosio yllätti. Leipä tuli myyntiin Paimion lähiruokarenkaassa ja Elina perusti Elinan Knäkei-toiminimen näkkileipien ympärille.
Kaunis kuin näkkileipä. Kuva Petra Veikkola
Tällä hetkellä knäkei löytyy neljää eri makua: rosmariini, hamppu, puna- ja mustapippuri ja chili, mutta aina silloin tällöin Elina kokeilee uusia makuja. SM-kilpailujen jälkeen hamppuknäkei on noussut asiakkaiden suosikiksi ja moni on halunnut kokeilla palkittua tuotetta. Myös Elinan äidin pyörittämän catering-yrityksen Pitopastantin asiakkaat ovat olleet kiinnostuneita rapeasta näkkäristä, joka valmistetaan paikallisista raaka-aineista.
Onnea voittajalle! Kuva Marika Mulari
Knäkei myydään tällä hetkellä pelkästään suoramyynnin kautta, mutta Elina toivoo, että lähitulevaisuudessa jäisi tuotteita myös pienten herkkupuotien myyntiin. Hän ei kuitenkaan haaveile tuotannon kasvattamisesta, vaan haluaa pitää valmistuksen pienimuotoisena ja käsityömäisenä, mukavana harrastuksena.
Artesaaniruuan SM-kilpailua Elina kehuu hienona kokemuksena. ”Kilpailu antoi hyvää mieltä ja motivaatiota, koska sain virallisen todistuksen siitä, että olen oikealla tiellä”, Elina toteaa. Tämä on varsin vaivaton tapa saada arviointi omasta tuotteestaan. Kilpailusta saa puolueetonta ja asiantuntevaa palautetta. Elina harkitsee osallistumista myös ensi kevään SM-kisaan, tällä kertaa toisen näkkileivän kanssa, joka ei viimeksi menestynyt kilpailussa. ”Tuomariston palautetta kannattaa hyödyntää ja yrittää kehittää tuotetta paremmaksi”, hän pohtii.
Seuraava Artesaaniruuan SM-kilpailu järjestetään 21.-23. maaliskuuta 2018 Raaseporissa. Ilmoittautuminen on nyt auki ja jatkuu 18.2.2018 asti.
Lisätiedot: www.novia.fi/mathantverkfm/fi
Ruokaretki kannustaa Elinaa ja kaikkia lähiruokaherkkujen tekijöitä mukaan kilpailuun!
Kuva: Petra Veikkola
Tallenna
Tallenna
Tänä vuonna suomalaista lähiruokaa maisteltiin myös Aarhusin ruokafestivaaleilla. Viisi kuopiolaista kokkia saapui maistattamaan tanskalaisille ruisleipää, muikkuja, kyytönjuustoa ja tillivotkaa. Ruokaretken Marjoannika lähti ottamaan selvää, miten suomalainen lähiruoka maistui. Bonuksena tunnelmia Tanskan maalta.
Rethinking Good Food. Lause kiteyttää Aarhusin kaupungin ruokatapahtumien tavoitteet kuluvalle vuodelle. Tanskan toiseksi suurin kaupunki kantaa tänä vuonna European Region of Gastronomy –tunnustusta. ”Rethinking” – teeman tavoitteena on kertoa maailmalle aarhusilaisten kyvystä innovoida, parantaa ja kehittää ruokalautasemme antimia.
Aarhus on juhlinut saamaansa tunnustusta kuluvan vuoden aikana täysillä, kuten asiaan kuuluukin. Ruokakulttuurin ympärille on rakennettu tapahtumia ja menoja lähes vuoden jokaiselle päivälle. Yksi näistä tapahtumista oli viime viikonloppuna järjestetty Food Festival –ruokafestivaali, joka keräsi 31 000 kävijää tutustumaan, miten aarhusilaiset tuovat rethinking-teeman kuudetta kertaa järjestetyille ruokafestivaaleilleen. Tapahtuma on yksi Pohjoismaiden johtavista ruokafestivaaleista.
Tapahtuman yleisöohjelmasta vastasi tänä vuonna 250 toimijaa. Arla ja osuustoiminnallinen päivittäistavarakauppias Coop ottivat haltuun ohjelmanumerot perheen pienimmille pyörittämällä muun muassa suosittua pomppulinnaa ja elämyksellistä lehmälaidunta. Suosituin tapahtumapiste jonon pituuden perusteella oli ehdottomasti tuoretta Pohjanmeren kalaa ilmaiseksi jakaneiden kalayrittäjien tiskit. Jännittävimmät hetket koettiin tapahtumateltassa, jossa ratkottiin Hot Dog –sämpylän valmistamisen Tanskan mestaruus vuodelle 2017.
Tältä näyttää tanskalainen hot dog vuosimallia 2017. Kuva: Jonas Bech Langer (Foodproject.dk)
Food Festivaalien tapahtumaohjelmaa oli laajennettu edellisvuosista. Uutta tapahtumassa oli 277 metriä pitkä illallispöytä, minkä äärelle mahtui nauttimaan yhteistä illallista peräti 830 ihmistä. Uutta olivat myös kansainvälisiä makuja esittelevät World of food –näytteilleasettajat.
Osana tapahtumaa järjestettiin teemallisia ruokatyöpajoja ja ihkauutena teemana mukana oli nyt myös suomalainen ruoka! Työpajan vetovastuussa oli viisi kokkia Kuopion alueelta. Mauissa painottuivat suomalainen ja erityisesti Kuopion alueen lähiruoka kuten Liepuskan ruisleipä, savumuikut ja kyytön maidosta tehty juusto. Juomapuolella oli mahdollisuus kokea muun muassa Lignell & Piispasen kansainvälisesti tänä vuonna palkittu tillivotka.
European Region of Gastronomy –tunnustus on mielenkiintoinen tapa kehittää kulttuurin ohella alueen gastronomiaa, tapahtumia, alueen tunnettuutta ja aluetaloutta. European Region of Gastronomy -tunnustusta haetaan erikseen eurooppalaisten alueiden yhteistyöverkostolta ja se myönnetään maksimissaan kolmelle eurooppalaiselle alueelle vuodeksi kerrallaan. Tunnustus on myös ajankohtainen aihe Suomessa, sillä Kuopion alue on hakenut tunnustusta ensimmäisenä alueena Suomessa vuodelle 2020. Eläköön suomalainen ruokakulttuuri!
Suomiruoan tunnettuuden kehittämiselle on tilausta. Kun eräs tanskalainen kuuli suomalaisen ruokateeman mukana olosta festivaaleilla, hän ei saanut päähänsä ainoatakaan mielikuvaa suomalaisesta ruoasta ja totesi: ”Millaista ruokaa te suomalaiset oikein syötte siellä Suomessa? Olette kyllä onnistuneet pitämään sen hyvin omana tietonanne”.
Lisätietoa tapahtumasta: Food Festival 2017 – tapahtumasivut
Lisää kuvia tapahtumasta: Food Festival – tapahtuman Instagram
Teksti: Marjoannika Nyman
Kuvat: Katoni
Artikkelin kirjoittaja on matkailututkimusta Lapin Yliopistossa opiskellut yhteiskuntatieteilijä. Lapissa asuessaan hän pääsi mukaan edistämään suomalaisen ruoan tunnettuutta kansainvälisille matkailijoille tarjoilemalla kuumaa marjamehua moottorikelkkasafarien taukopaikoilla. Kirjoittaja asuu nykyisin Tanskassa ja auttaa yrityksiä viestimään tehokkaasti toiminnastaan viestinnän strategina.
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Pysäköin autoni punaisen tuvan pihaan, ja liikenteenohjaajana toimiva nuori nainen opastaa minut kulkemaan kohti rantaa. Mihin tässä ollaan menossa? Eikös se Siikapirtti ole tuo punainen talo tuossa? Olen saanut kutsun tulla seuraamaan Show & Dinner iltaa Konneveden Siikapirtille. Minulle on kerrottu vain, että tapahtuma pidetään jossain veden äärellä, ja että ei kannata pukeutua hepeneisiin, järveltä tuulee. Rannassa on toinen tupa ja juomakoju – ja sitten on joku ladonnäköinen. Minut ohjataan sisään latoon.
Rakennus näyttää vanhalta venevajalta, mutta myöhemmin meille kerrotaan, että se onkin köysivaja. Konneveden kosket ovat toimineet aikanaan merkittävänä väylänä tukinuitolle, ja rakennukset ovat olleet vuosikymmeniä Kymi Osakeyhtiön omistuksessa. Vajan seinillä ja lattioilla on siis säilytetty uitossa tarvittavia köysiä, ja pihapiirin pieni tupa on toiminut uittokämppänä. Vieressä virtaava Siikakoski on osa Konneveden seitsemän kosken koskireittiä ja se on suosittu perhokalastuspaikka. Konneveden kosket ovat jo aikoinaan houkutelleet kalaisien vesien ääreen arvovaltaisia vieraita, siellä vieraili usein mm. presidentti Kekkonen.
Nykyään Siikapirtin alueen omistaa Konneveden kunta ja paikkaa kehitetään kalastus- ja matkailukäyttöön. Alueen kehittäminen sai lisäpotkua kesän 2017 aikana, kun kunta vuokrasi Siikapirtin paikallisille yrittäjille. Mieronvirta Oy järjestää Siikapirtillä erilaisia tapahtumia niin paikallisille kuin kansainvälisille vieraille.
Köysivaja on muuttunut viihtyisäksi illanviettopaikaksi.
Tänä iltana köysivajaan on katettu viihtyisät istumapaikat noin 50 vieraalle ja ruokapöytä kirjaimellisesti notkuu herkkujen – ja osittain myös huojuvan lattian voimasta! Räppään nopeasti muutaman kuvan herkullisista alkusalaateista. Ulkona alkaa juuri sataa hentoa hiljaista sadetta. Sisällä tunnelma on kuitenkin lämmin ja kodikas. Istun räsymatolla katetulle penkille ja huomaan, että myös siihen järven viimaan on varauduttu. Oven suussa korissa on fleecehuopia, joihin voin illan mittaan kääriytyä, jos tunnelma ei enää riitä lämmittämään.
Illan juontajana toimiva Vesa Jämsen kertoo meille köysivajan historiasta ja esittelee päivällisen menun. Ruoat on loihtinut Ravintola Mierontien keittiötiimi yrittäjä Mari Olkolan johdolla. Mari on ahkeroinut keittiössä koko päivän, mutta nyt hän on saanut vapaaillan ja istuu pöydässä minun seurassani. Jämsen vakuuttaa, että tämä ilta ei ole pönötystä varten ja kehottaa väkeä alkupalapöydän kimppuun.
Illan menu aloitetaan alkupalapöydästä. Tarjolla on mm. vihreää salaattia ja Mierontien lohi-perunasalaattia.
Ruoat hädin tuskin näkyvät hämärässä vajassa, mutta salaatit ja muikkusardiinit löytävät kyllä tiensä lautasille ja sitä kautta nälkäisiin suihin. Palan painikkeeksi on paikallista Mannisen ruisleipää ja Mieron omaa rieskaa. Juomiksi saa valita vettä tai kotikaljaa, myös pihan baarikoju palvelee tilaisuuden ajan. Kohta huomaan, että unohdin ottaa kuvan lautasestani, sillä olin jo syönyt kaiken. Erityisesti pidän savukala-perunasalaatista, joka on Mierontien bravuuri. Pääruokana on oluessa marinoitua viljaporsaan niskaa, peruna-metsäsienipaistosta ja uunijuureksia. Possu on lähtöisin naapurikunnasta Laukaalta Pohjosahon possutilalta ja paistoksen sienet Mari on itse kerännyt metsästä. Aterian kruunaa vielä mustikkakukko, joka nautitaan vaniljakastikkeen kera. Mierontiessä käytetään mahdollisimman paljon lähialueen laadukkaita raaka-aineita – ja niitä onneksi riittää. Marin puoliso Kari Leppänen on aiemmin pyörittänyt omaa kalastusbisnestä, joten suhteet paikallisiin kalastajiin ovat hyvässä kunnossa.
Illan esiintyjä J-P Leppäluoto köysivajan ”estradilla”.
Ja mikäpä siinä on syödessä, kun jo alkupalojen aikana pääsemme illan show-osuuteen, estradille köysivajan nurkkaan ilmestyy J-P Leppäluoto kitaroineen. Vain mies ja kitara ja tämä miljöö. Ihan tulee tippa silmään.
Köysivajan takaterassilla voi käydä ihailemassa kaunista Siikakoskea.
Illan ohjelmassa vuorottelevat ruoka ja musiikki sulassa sovussa. Myös toisilleen tuntemattomat vieraat innostuvat jutustelemaan pöydissä, ja sateen tauottua käydään nauttimasta kauniista koskimaisemasta köysivajan takaterassilla.
Illan mittaan kiittelen Maria sekä hyvästä ruoasta että pukeutumisneuvoista, sillä koski vieressämme todella huokuu kylmää. Kari Leppänen esittelee minulle vielä sen varsinaisen Siikapirtin. Pidän kuitenkin enemmän köysivajasta.
Siikapirtin Show & Dinner on oikein onnistunut kokemus: juuri sopivassa suhteessa sekä maku- että musiikkielämyksiä. Ja se miljöö!
Yhteystiedot:
Siikapirtti/Mieronvirta Oy
Siikaniementie 5, Konnevesi
040 5743110
Hotelli-ravintola Mierontie Oy
Kauppatie 45, Konnevesi
014 551 274
Lue myös Ruokaretken juttu Mierontiestä!
Tallenna
Tallenna
Perjantai, aamupäivä. Istun työmatkan ryydyttämänä Rovaniemen lentokentällä puhelin kädessä ja yritän rentoutua sosiaalisen median äärellä. Ei onnistu. Kauluspaita hiertää ja kynähame puristaa, edessä oleva lento häämöttää. Sitten puhelin kilahtaa. Ystäväni lähettää viestin jossa hän muistuttaa: ”Laita sellaiset housut, että pystyt syömään kaiken.” Ai niin. Olen tosiaan menossa syömään kaiken. Lentokentän kuulutus kehottaa nousemaan koneeseen. Uin turistien vanavedessä lentokoneen syövereihin. Kiinalainen pikkupoika irvistää minulle ja nauraa. Istun paikalleni ja sitten nukahdan.
Punavuori on värikäs paikka. Siellä talot ovat kauniita ja ihmiset trendikkäitä. Kaikkia saa rakastaa. Flow Festivaali on siellä verrattavissa jääkiekon MM-kisoihin. Flow’n aikana baarit täyttyvät heimovaatteita kantavista ihmisistä, jotka kiljahtelevat ilosta. Torin sijasta tämä ihmismassa suuntaa Suvilahteen, jossa heitä odottaa portaali toiseen maailmaan.
Onnistun navigoimaan itseni alueen portaalista sisään ja näprään puhelintani paikantaakseni syötävää. Päädyn Balloon 360° stagen vieressä olevalle ruokakojujen alueelle, jossa vaikuttaa olevan sekalainen valikoima ravintoloita. Jostain syystä tuntuu, että haluan aloittaa tutkimusmatkani jollain päräyttävällä. Livun kohti Farangin kojua ja utelen mitä kannattaisi ottaa. Ystävällinen asiakaspalvelija kehottaa maistamaan hummeria. Hetken aikaa päässäni ruksuttaa tyhjää. Hummeria, tokaisen ääneen.
Pian edessäni on Klong Hoi, Green Curry Lobster & Green Mango. Jostain syystä tuntuu hieman syylliseltä syödä jotain niin överiä, mutta upotan haarukkani salaatin kautta hummeriin. Taivaallista. Hetkeksi unohdan istuvani Suvilahdessa ja olen tuntevinani eksoottisen merituulen ihollani, sen verran hypnoottis-eksoottinen salaatin maku on. Sitten hummerinliha iskee makuhermoihin ja havahdun, kun trendikkäät nuoret aikuiset kilistelevät äänekkäästi samppanjaa viereisellä penkillä. Puolikas hummeri tuijottaa minua lautasen pohjalta. Sen liha sulaa suussani. Aivoni etsivät vanhasta muistista voin makua, vaikka salaatin kanssa sitä ei oikeasti tarvitse. Tuntuu kuin olisi syönyt luksusloman jossain paratiisisaarella. Kyllä, söin loman. 5/5.
Flow festivaalin ruokatarjontaa vaivaa yksi oleellinen asia. Lähi-itä ja ”hienommat” falafelit tuntuvat olevan joka toisen kojun päätuote. Teen päätöksen, että keskityn löytämään kuriositeetteja, ilmiöitä ja lähiruokaa. Annoksien nauttimista rajoittaa myös ruoka-aineallergiani, mutta onneksi suurin osa annoksista on saatavilla myös gluteenittomana.
Olin ennen festivaalin alkua nähnyt arvosteluja 3 kaverin uudesta vegaanisesta jäätelömausta, joka tuntui aiheuttavan alueen vegaaneissa jonkinsorttista maniaa. Kookos-lakritsijäätelön metsästys vei minut kahden eri myyntipisteen kautta lopulta voittoon. Ja miten hyvää se olikaan. Kookos-lakritsijäätelö on ehdottomasti paras, pornoin, mustavalkoisin ja maukkain jäätelö, joka koskaan on makuaistiani kutkuttanut. Sen voisi sanoa olevan mustavalkoinen mestariteos. 5/5.
Perjantai-illan kuriositeettina ja hypetettynä annoksena maistelin vielä Gold & Greenin tapas-annoksen. Lautasella oli vegaanisia väännöksiä suomalaisista klassikoista. Vaikka eri ruokalajeissa oli tuttuja makuja, ei seuranani ollut nirso vegaani oikein pitänyt mistään sortista. Ainoa tuote, joka aiheutti hymyä ja innostusta, oli nyhtispullat. Klassikoiden veganisoiminen on ideana vähän elähtänyt, eikä toteutus mennyt ihan nappiin. 3/5.
Onneksi perjantain päätti Lana Del Rey ja viini.
Vaellus alueen toisesta päästä toiseen päähän kestää parhaassa ruuhkassa vartin. Aluetta on laajennettu huomattavasti suuremmaksi, joten navigoimiseen tarvitsee reilusti karttaa. Alueen uloimmassa nurkassa on suurempi ruokailualue, food court. Suuren ruokailuhallin ympärille on tykitetty riveittäin ruokakojuja, myös viereiselle nurmikolle on järjestetty ruokailutilaa.
Food courtin juomapisteen tarjonta keskittyy viineihin, joka on tavallaan ihan järjellinen valinta. Moni annoksen ostanut tuntuukin ostavan ruoan kyytipojaksi virvokkeita. Ainoa asia mikä hämmentää on anniskelupisteen tiskiltä tarjoiltava välinpitämätön asiakaspalvelu. Suurin osa asiakaspalvelijoista keskittyy vaihtamaan kuulumisia keskenään asiakkaiden kohtaamisen sijasta. Asiakaspalvelu onkin ainoa asia, jota FLOW ei ole onnistunut festivaaleilla yhtenäistämään. Vaikka ruokakojujen vuokraajat eivät ole osa järjestäjäorganisaatiota, on asiakaspalvelusta jäävä mielikuva osa tapahtumaa. Tämän sain kokea karvaasti tilatessani ruokaa Sandron kojulta.
Lauantaina alueelle iski rankka ukkoskuuro, joka täytti kaikkien kalsarit vedellä ja kylmyydellä. Alueella ei ollut mitään paikkaa mihin mennä suojaan, joten kastuminen oli välttämätön. Kuuron mentyä ohi oli sellainen olo, että on pakko saada jotain lämmintä ja lohduttavaa. Mieleeni tuli Balloon stagen vieressä ollut Sandron koju. Yleensä kysyn myyjiltä mikä on heidän mielestään hyvää ja mitä kannattaisi maistaa. Tällä kertaa en ehtinyt aloittaa keskustelua, sillä tiskillä oleva myyjä alkoi aggressiivisesti tivaamaan tilaustani ennen kuin sain suutani auki. Päädyin paniikissa ottamaan toisen vaihtoehdon mustekalalla, mutta oletin kaiken Sandron kojussa olevan hyvää. Olin väärässä. Tilasin annoksen gluteenittomana, joten odotin sellaisen saavani. Tilauksestani noin 30 sekunnin päästä edessäni oli jo annos. Kysyin, onko annoksessa oleva leipä todella gluteenitonta. Asiakaspalvelija ei sanonut sanaakaan, otti sormillaan leivästä kiinni, nosti leivän pois annoksesta ja käveli pois. Jäin suu auki annokseni kanssa tiskille. Oli kuitenkin sen verran nälkä, että halusin nopeasti syömään. Valitettavasti Sandron annos oli mössöä, jota en suosittelisi pahimmalle vihamiehellenikään. Ruoka oli vetistä, maut oli pilattu älyttömällä määrällä suolaa ja annoksessa oleva mustekala maistui pyyhekuminpaloilta. En pystynyt syömään annosta loppuun. 0/5.
Jollain sitä itseään piti lohduttaa, joten vieressä ollut Pure Heron konttikahvila tuntui todella kutsuvalta. Asiakaspalvelijat hymyilivät ja vastailivat kysymyksiin, olivat ne miten typeriä tahansa. Otin maisteltavaksi palan Sniku-raakakakkua, joka on kunnianosoitus Snickers-suklaapatukalle. Pähkinäinen, suklainen, muhkea, kaunis ja rohkea – täydellinen. Koska tykkään enemmän övereistä kuin vajareista, niin päätin ottaa vielä pallon vegaanista banaani-toffeejäätelöä. Täytyy sanoa, että harvoin jäätelöstä saa näin autenttiset maut. I was impresssed! Pure Heron konttikonsepti, laadukkaat tuotteet ja mieletön asiakaspalvelu olivat lauantain ehdottomia kohokohtia. 5/5.
Bursa, bögö, purilainen, hamppari. Rakkaalla hampurilaisella on nykyään monta nimeä. Kun maistoin Social Food Buger Jointin juustohampurilaista, en oikein tiennyt miksi sitä kutsua. Kun sain tilauksen eteeni, asiakaspalvelija kertoi selvästi tilaukseni ja varmisti sen olevan oikeanlainen. Erittäin jees. Sitten sain käteeni lapsen pään kokoisen käärön, jonka sisuksista paljastui lihamyrsky. Ensin piti miettiä miten tätä järkälettä lähestyisi. Lopulta päädyin pureutumaan hampurilaiseen rohkeasti naama edellä sukeltaen. Syötyäni muutaman suupalan tuntui, että olen lihakännissä. Paperikääreen sisältä minua tuijotti takaisin mediumiksi paistettu pihvi, joka kuin vaati suuhuni. Samaan aikaan tunsin inhoa ja pelkoa. Vegaaniystäväni veti vegeburgerin ja hänkin olisi voinut vannoa burgerin tuijottavan häntä sieluun. SFBJ:n burgerit ovat eeppisiä ja röyhkeitä, niiden kanssa ei voi harrastaa pettingiä, niiden kanssa mennään suoraan sänkyyn. 5/5.
Lihasta huumautuneena teki mieli melkein polttaa savuke, mutta lopulta päädyimme hummailemaan samppanjabaariin muiden juppihipstereiden laumassa. Vertailtuamme tovin i-laitteita päätimme tehdä vielä yhden housuja venyttävän ruokailun ravintola GRÖNin kojulla. Saimme mitä mainiointa palvelua ja suosituksen annoksesta. Raakakypsytetty tartar on klassikkoannos. Kun sain lautasen käteeni mietin, että mitäs hittoa, tässä on vain jotain lehtikaalia. Mutta kun lehtikaalia alkaa kahistella haarukalla, tapahtuu jotain maagista. Ensin yllätyin siitä, että lehtikaalia oli kahta eri rapeutta. Toinen osa lehtikaalista oli ilmeisesti uppopaistettu tai kuivattu ja osa oli raakaa. Lehtikaalin alta paljastuu tartar. En muista milloin olisin syönyt jotain näin ihanaa ja maukasta. Menin sanattomaksi. Huomasin, että itken onnesta. Tämä on ehdottomasti maukkain ja paras annos, minkä olen ikinä syönyt missään. Sinä ihana ihminen, joka olet tämän annoksen takana, minä rakastan sinua. 6/5.
Housujeni nappi painautuu vasten vatsaani. On aika päättää Flow Festival 2017. Kiitos, että sain olla osa tätä.
Ehkä kaikki ne kaikki teekupeista juodut drinkit tai tuopeista hörpityt Lapin Kulta -oluet sisältävät jotain psykotrooppisia kasvipartikkeleita, ja koko Flow Festival on pelkkä joukkoharha, tai ehkä Helsinkiin on onnistuttu luomaan jotain poikkeuksellista. Ken tietää.
Ruokaretken tiimille tarjoutui tilaisuus päästä kokemaan Kustavin Kipinän kesäkauden avajaiset. Team Milla & Sari hyppäsi autoon ja ajoi kesäkuisena lauantaina Kustaviin. Kuudetta kesää katetaan Kustavin Kipinän Pop Up Ravintolassa viikoittain vaihtuvat huippukokkien menut. Varsinainen herkutteluputki alkaa 6.7., niinpä kesäkuun avajaisviikonloppu oli alkua tuleville ruokaelämyksille.
Ja kyllä, pakko sanoa, että viimeistään puolessa välissä iltaa olimme liekeissä. Tällaisesta tilan, tunnelman, luonnon ja makujen yhdistelmästä pääsee harvoin osalliseksi. Kipinässä koko kirjo jysähti päälle sellaisella voimalla, että runsaan kolmen tunnin aistielämysten jälkeen ei voinut kun todeta, että olimme mukana jossakin sellaisessa, mitä jokaisen pitäisi kokea vähintään kerran kesässä.
Jouni Kuru on isänsä Pekan kanssa rakentanut Kustavin kangasmetsän keskelle uskomattoman miljöön.
Kustavin Kipinän resepti on yksinkertainen. Pekka Vapaavuoren vuonna 2011 suunnittelema rakennus tarjoaa puitteet modernille taiteelle ja konserteille, jotka yhdistetään saaristolaisruokaan. Viikoittain vaihtuvat vierailevat keittiömestarit suunnittelevat saariston raaka-aineista ja paikallisista herkuista oman menunsa maustaen kokonaisuuden omalla persoonallisella tyylillään. Intohimo ja rakkaus omaa työtä kohtaan maistuu ja näkyy lautasella.
Kustavin Kipinän kesän käynnistivät Mikko Marttinen (vas.) ja Roni Toivari lähiruokaa ja metsää juhlistavalla menulla.
Pop Up Ravintola voi johtaa terminä jopa väärille mielikuville. Kesäkuun viikonlopun mestarit Mikko Marttinen ja Roni Toivari loihtivat neljän ruokalajin menun ja muutaman ylimääräisen keittiöntervehdyksen sellaisella palolla, että ei voi kun hämmästellä. Makuelämyksen sinetöi rento ilmapiiri ja lämmin ilta terassilla suomalaisen saaristoluonnon sylissä.
Ronin käsissä valmistuvat alkutervehdyksenä ruiskeksit minivihannesten, grillatun kiinansipulipureen, graavatun keltuaisen ja Mimiksen syötävien kukkien kera.
Tänä vuonna Kustavin Kipinän kesä tulee olemaan historiansa kansainvälisin ja pisin pop-up kesä. Puhtaiden makujen slow’ta, joka tarjoillaan pilke silmänkulmassa, ja pieninkin yksityiskohta on huolella mietitty.
Jopa astiat kertovat tarinaa eri ruokalajien kera – alkutervehdys tarjoiltiin Kustavin savipajan lautasilta.
Kesäkuun avajaisviikonloppuun idean isä ja paikan isäntä Jouni Kuru oli kehittänyt erityisen holittoman juomamenun. Tämän yhdistelmän jälkeen viinipaketti olisi tuntunut jopa tylsältä, niin hyvin nappasivat ruokien ja juomien maut yhteen. Toivottavasti hibiskuksen, puolukan ja poltetun omenapuun kaltaiset makuelämykset löytyvät myös tulevista menuista.
Siian, herukoiden ja merilevän kanssa tarjoiltiin herukanlehdistä, fenkolista ja sitruunasta tehtyä juomaa.
Saimme kuulla, että ihmiset ovat jopa herkistyneet itkuun täällä. Niin kauniita annoksia, yllätyksellisiä makuja ja herkullisia yhdistelmiä. Helppo uskoa!
Uudet perunat rokkaavat rucolan ja lipstikan seurassa, koristeena Mimiksen kauniita ruokakukkia.
Kokkien tervehdysten jälkeen saimme eteemme ensimmäisen menun mukaisen alkuruoan. Tattarisienipuuroa, päällä sienikeksi, kuivattua kirveliä, islantilaista meritryffeliä ja kastikkeena sienisaboyn. Kehtaisiko lautasen nuolla?
Menussa käytetyt sienet tulevat salolaiselta Sienimön tilalta.
Kipinässä paikan voi valita valoisista sisätiloista, josta on kiva seurata kokkien hyörinää, katetulta terassilta tai melkein luonnon helmasta avoterassilta. Sään, oman fiiliksen ja seurueen mukaan.
Ruokalajien välit soljuivat mukavaan tahtiin, kolme tuntia kului huomaamatta. Nuorimmat asiakkaat kirmasivat välillä terassin poikki kangasmetsään ihastelemaan muurahaisten moottoritietä ja kivenlohkareita. Kaiken ikäisille riitti maisteltevaa ja seurattavaa. Lapsien annokset olivat samat kuin aikuisten, osa pienemmässä koossa. Pasta bolognesen perään ei kysellyt kukaan.
Kun saariston läheisyydessä ollaan, ateria ilman tummaa leipää olisi ollut pettymys. Pettyä ei tarvinnut. Fenkolisiemenillä maustetun ruskean voin olisin voinut säästää vaikka jälkiruoaksi.
Tummalla olutsiirapilla valeltu saaristolaisleipä tarjoiltiin kahden erilaisen dipin kanssa; fenkolinsiemen ruskea voivoi sekä ranskankerma, jossa kylmäsavustettua hauenmätiä piparjuuren kera. Maistui!
Jos tekemisen filosofiana on, että keittoliemi kiehuu hymyillen, ei hymynkaretta syödessään edes kannata yrittää piilottaa. Kun Roni toi pöytään sokerisuolattua hiillostettua siikaa, joka on maustettu grillatulla voilla, kalan suomut vielä rapeana pinnalla, hymymme levisi korviin. Pohjalla pikkelöityjä valkoisia herukoita ja savustettua kalalientä maustettuna paahdetulla merilevävoilla. Herukanlehti-fenkoli-sitruuna juoma oli piste i:n päälle. Nyt ymmärrän, miksi täällä joskus itketään.
Lämmin, paahdetulla merilevävoilla savustettu kalaliemi aateloi siian.
Ennen aterian alkua kuulimme Mikolta, että menun liha tulee paikalliselta Vallilan tilalta Vehmaalta, Vallan Maukkaalta. Tilalla kasvatetaan maatiaispossun lisäksi hiukan harvinaisempaa mangalitsapossua. Suomalaisittain villasikana tunnettu mangalitsapossu on unkarilainen rotu, jota alunperin pidettiin lemmikkinä. Mangalitsa on hiukan maatiaispossua pienempi, mutta roimasti rasvaisempi. Possut teurastetaan ja tarkastetaan paikallisella tilateurastamolla eli liha voidaan tarjota myös mediumina. Ennen varsinaista pääruokaa saimmekin maistaa mangalitsasta kinkun tapaan tehtyä alkupalaa.
Vapise Berlusconi – täällä syntyy syötävää taidetta!
Kustavin Kipinä haluaa tehdä ruokaa, joka koetaan paitsi herkullisina makuina, myös ympäristön ja ympäröivän taiteen ja elämysten vaikutuksesta. Olisiko lähiruoan holistinen kokemus oikea termi?
Seuraavan annoksen jälkeen viimeisinkin tyhjä kolo vatsassa täyttyi. Pääruokamme oli maatiaispossun yön yli haudutettu niskaa. Grillattu ja glaseerattu mustalla valkosipulilla, kaverina grillattua varhais- ja kyssäkaalia ja hunajanaurista kasviksistaan palkitulta turkulaiselta Lindrothin tilalta. Rinnalla grillattua purjokreemiä ja kastiketta, joka on maustettu hehkukivien grillihiilien läpi sulatetulla mangalitsapossunrasvalla. Mestari Toivarin sanojen mukaan ”grillipläjäys”… Kelpaa!
Suussa sulava kastike on maustettu mangalitsapossun rasvalla, joka on kaadettu hehkuvien hiilien läpi. Uuh!
Pääruoan kanssa nautimme Jounin juomamenusta omena-savutee-koivu -juomaa, joka täydensi mukavasti maukkaan possun.
Ennen varsinaista jälkiruokaa saimme maisteltavaksi pienen esijälkiruoan; raparperihilloketta, maustettu koivunmahlasiirapilla, jogurttisorbettia, vieressä koivunmahlalla maustettua maitovaahtoa. Mistä nämä virtuoosit kaivavat ideansa?
Suomalaisen alkukesän metsämaut tiivistyivät jälkiruoaksi; kerkkää, hunajaa ja katajaa.
Varsinainen jälkiruoka meni aivan metsään; kuusenkerkästä tehdyn parfaitin seurana oli lähitilan hunajasta tehty hunajakreemi, katajanmarjakeksi, kuusenkerkkägranite, koristeena hunajakennoa ja tuoretta kuusenkerkkää. Lasiin kaadettiin kuusenkerkästä, hunajasta ja vihreistä rypäleistä tehty juoma.
Vietimme pitkän illan nauttien ja samalla kuulimme Kustavin Kipinän alkulähteistä, huikeista keittiömestareista, jotka ovat tuoneet paikkaan omat reseptinsä ja tarinansa. Tämän kesän tarinankerrontaa jatkavat Mikon ja Ronin jälkeen 6. heinäkuuta alkaen huippuammattilaiset Tampereelta, Ranskasta, Miamista, Norjasta ja Islannista. Juuri Islannilla on ollut suuri vaikutus Kustavin Kipinän henkeen. Se koetaan myös tulevana kesänä. Edessä on varmasti huikea heinäkuinen saaristo- ja lähiruoan ylistys.
Upeiden makunautintojen ja ympäristön lisäksi Kustavin Kipinän ainutlaatuisuus syntyy asiakkaiden ja tekijöiden vuorovaikutuksesta. Mikko ja Roni laittoivat itsensä peliin koko sydämestään, sen näki. Rennolla otteella ja ammattilaisen ylpeydellä he kokkasivat ja kertoilivat raaka-aineista ja valmistusmenetelmistä. Jouni henkilökuntineen isännöi leppoisasti salissa ja terassilla, huomioiden jokaisen paikalla olijan. Aterian päätyttyä moni kävikin kädestä pitäen kiittämässä isäntiä ja mestareita. Lähdimme kylläisinä kotimatkalla, syynä hyvä ruoka, mutta ennen kaikkea mieliinpainuva kokemus.
Kustavin Kipinä Pop Up kesän teemaviikot – 6 viikkoa, 6 erilaista teemaa:
6.–9.7. Laurent Holleville ja Sebastien Jeudy tulevat tiiminsä kanssa luomaan ainutkertaisen ranskalaisen menun saariston antimista.
13.–16.7. Jonah Kim Miamista tulee tutustumaan saariston raaka-aineisiin omalla rennolla meiningillään ja japanilais-korealaisella tyylillään.
20.–23.7. Mika Roito ja Pekka Salmela pyörittävät Ravinteli Berthaa, Ravinteli Huberia ja pitävät catering palvelua Tampereella. Mitä tapahtuu paikallisille raaka-aineille tamperelaiskokkien käsissä ja Kipinän uusiokäytössä olevassa ahjogrillissä?
27.-30.7. Fannar Vernhardsson on vieraillut Kustavin Kipinässä aikaisemminkin. Islannin kokkimaajoukkueen jäsen on intohimoinen metsästäjä ja kalastaja. Luvassa on tuttuja raaka-aineita islantilaisella otteella.
3.–6.8. Tony J. Martin ja Roy Klausen tulevat Stavangerista tutustumaan Suomen saariston raaka-aineisiin. Kaksikon työssä kaikki lähtee lähiseudun ekologisista, korkealaatuisista kauden raaka-aineista yhdistettynä tinkimättömään laatuun ja ripaukseen alkemiaa. Tällä viikolla ruoka ja viini ovat 110 %:sti tasapainossa.
Kattaukset torstaista sunnuntaihin klo 13.00, 16.00 ja 19.00. Neljän ruokalajin menu 65 € (sisältäen lisäksi kokkien pieniä yllätyksiä väliin!), neljän kaadon viinipaketti 35 €.
Varmista paikka ja tee pöytävaraus tästä!
Yhteystiedot: Kustavin Kipinä Pohjolanniementie 2
Kustavi 23360
Nettisivut
Kustavin Kipinän Facebook
Instagram #kustavinkipinä
Ajo-ohjeet: 3 km Kaitaisten sillalta ennen Kustavin talouskauppaa tie oikealle Salmitun kylään. Seuraa opasteita perille.
Lisätiedot: Jouni Kuru puh. 045 862 8705 puh. 040 5832167
info@kustavinkipina.fi
P.s. Kesän jälkeen suunnittelmissa on syksyn Kipinä, 2-3 pitkää viikonloppua, jotka rakentuvat riistan ympärille.
Tallenna
Jopa ovat Turussa keksineet houkuttelevan ruokatapahtuman! Kukapa voisi vastustaa kesän ensimmäisiä perunoita eli neitsytperunoita? Nimen lanseerasi festivaalin isä Markku Haapio, kun Turku oli kulttuuripääkaupunkina seitsemän vuotta sitten. Silloin Neitsytperunafestivaali sai alkunsa, ja nyt se on jo löytänyt pysyvän sijan turkulaisella kesätapahtumakartalla.
Neitsytperunaa juhlitaan 16. – 17. 6. Panimoravintola Koulun pihalla ja Turun torilla. Tällä kertaa juhlavissa Suomi 100 -tunnelmissa, kun festivaali on mukana valtakunnallisessa Syödään Yhdessä -kampanjassa.
Neitsytperunafestivaali alkaa Kokataan torilla -kisailulla Turun torilla. Arvovaltainen raati maistelee annokset. Kuva viime vuoden festivaaleilta.
Festivaalin kulku on tutuksi ja hyväksi havaittu. Perjantaina 16.6. aamupäivällä käydään torin taisto eli Kokataan Torilla -kisa. Kilpailussa taitojaan mittelevät turkulaisten huippuravintoloiden joukkueet valmistamalla annokset torilta ostamistaan lähiraaka-aineista, joissa on pakollisena aineksena varhais- eli neitsytperuna. Mukana on useita Turun huippuravintoloita: Oscar Pub & Grill, Foija, Vaakahuone, Smör, Tres ja Bowler.
Perunaherkkuja voi maistella kojuista, joissa huippukokkien taidonnäytteitä on tarjolla.
Kisailua on luvassa myös yleisölle Koulun pihalla.
Iltapäivällä avautuu Koulun piha ja juhlalliset avajaiset pidetään klo 17, jotta työssä käyvätkin ehtivät mukaan. Festivaalin avaa Suomi 100 -teemaan sopivasti perunan ja erityisesti neitsytperunan ystäväksi tunnustautuva arkkipiispa Kari Mäkinen. Pihalla syödään kahtena päivänä piharavintoloitten tekemiä piharuokia, kuunnellaan letkeää musiikkia ja seurataan muuta ohjelmaa. Pihalta voi ostaa mukaansa niin perunaa kuin silliäkin.
Kursailematonta piharuokaa.
Helsingissä hienostellaan street foodilla, mutta Turussa on juhlakansalle tarjolla aitoa suomalaista piharuokaa. Tapahtumassa voi maistella millaisia herkkuja eturivin turkulaisravintolat ja ruoka-ammattilaiset saavat neitsytperunasta aikaiseksi. Parin päivän aikana voi syödä vaikka kaikkien kahdeksan kojun annokset. Koska monella ruoan tarjoajalla on myynnissä kaksi annosta, maisteltavaa löytyy peräti 13 annoksen verran.
Mukana ovat seuraavat ravintolat ja ruoantuottajat: Aune, Chic, Xoco’s, JJ, de Nier, Hus Lindman, Koulu, Keittiömestarit ja Kustavin Kipinä.
Neitsytperunafestivaaleilla Turussa tehtiin ekaa kertaa jälkiruokia viime kesänä. Xoco’s oli asialla.
Neitsytperunafestivaali Turussa 16.-17.6.2017.
Tapahtumapaikat: Turun tori ja Panimoravintola Koulun piha, Eerikinkatu 18
Tarkempaa tietoa ohjelmasta: http://www.neitsytperunafestivaali.fi
Kaikkiin tapahtumiin on vapaa pääsy.
Vinkki neitsytperunoiden oikeaoppiseen keittämiseen löytyy: https://www.ruokaretki.fi/perunoiden-napakka-keitto-ohje/
Retkemme Helsingin herkkupaikoissa jatkuu. Kohteena kesällä 2014 yleisölle avattu vanha sotilassaari. Pikkuinen, 1,6 hehtaarin kokoinen Lonnan saari sijaitsee Kauppatorin ja Suomenlinnan välissä, lyhyen laivamatkan päässä. Saareen voi rantautua myös omalla veneellä tai kajaakilla. Seitsemän minuutin matka Kauppatorilta vei meidät ruoan aarresaarelle.
Ruokaretki.fi etsi Lonnan saarelta ruoka-aarteita.
Kohta hypätään Lonnan saarelle vesibussin kyydistä.
Lonnan historiaan kuuluvat merilintujen lisäksi merimiinat, joita siellä on koottu ja säilytetty. Vuodesta 1944 aina 60-luvulle asti saarella toimi magneettisuuden poistoasema. Laitteisto on edelleen saarella, ja ravintolan yhteydessä toimii kaikille avoin demagnetisointimuseo, jossa vanhat laitteet ovat entisöitynä. Vastaavaa ei takuulla löydy muualta Suomesta.
Lonna on joutsenten ja kanadanhanhien koti.
Vanhat miinamakasiinit on nyt raivattu juhlatiloiksi. Kurkistimme sinnekin, vaikka tilat ovat piilossa muurin takana. Suurempaan tilaan mahtuu 100, pienempään 80 henkeä. Oppaamme Marjaana kertoi, että yritysten lisäksi hääparit ovat löytäneet Lonnan punatiilisen idyllin. Enkä ihmettele!
Miinamakasiinien terassilta on mukavat näkymät vastapäiseen Suomenlinnaan.
Muurien ja makasiinien suojissa on hulppean kokoinen terassi, jossa tapahtumien yhteydessä palvelee pieni keittiö ja drinkkibaari. Tilat ovat varattu yksityistilaisuuksiin, mutta silloin tällöin portti makasiineille avautuu yleisölle. Seuraava tapahtuma kurkistelee jo nurkan takana, Lonnan saarella juhlitaan juhannusta 22.-24.6. Bändejä, ruokaa, tanssia, yötöntä yötä meren äärellä. Ei hullumpaa. Ohjelmasetti on huikea, lippuja kannattaa vielä metsästää Tiketistä.
Makasiinin kalusteet ovat kotimaista suunnittelua; Protos Demos ja Mady by Choice.
Koska ruoka on aina mielessä, ja miinamakasiinin alue vietti tänään hiljaiseloa, siirryimme huumaavien tuoksujen johdattamana kohti paikan sydäntä, Lonnan ravintolaa. Marjaanan mukaan täällä tehdään saaristolaisruokaa rennolla twistillä. Yrttejä lukuunottamatta (jotka kasvavat viljelylaatikoissa ravintolan edustalla), kaikki raaka-aineet tulevat merimatkan takaa, koska saarella ollaan. Kaukaa niitä ei kuitenkaan haeta, Luoman kalan myymälä on 10 metriä Kauppatorin laiturista. Kasvikset otetaan mukaan samalla reissulla. Valinnoissa ovat etusijalla luomu ja lähiruoka.
Ravintola Lonnan salissa on avokeittiö.
Lonnan Marjaana suositteli alkuun Pare Balta Blanca Cusine -cavaa.
Listaa tutkiessa ja espanjalaista Cavaa kilistellessä suurinta nälkää helpotti talon mallasleipä. Päälle sipaisu voin ja piimän sekoitusta, voilá.
Mehevä mallasleipä tarjoillaan kauniisti.
Herkuttelu käynnistyi parsalla. Pikkelöityä valkoista parsaa, marinoitua vihreää, spelttiä ja kuivattua kananmunan keltuaista. Koristeena ja makuvivahteena vuohenputkea, tuota kaikkien puutarhurien inhokkia, jota ei muista riittävästi kitkennän huumassa hyödyntää keittiössä. Mutta lautasella ah niin hyvää. Täydellinen valinta.
Vuohenputket niille sopivassa paikassa – lautasella. Ei kukkapenkissä.
Parsalle ei hävinnyt toinen alkuruokamme, karitsantartar. Majoneesiöljyssä pehmennetylle karhunlaukalle sekä miedolle ja maukkaalle karitsalle antoivat kirpeyttä tuoreet ketunleivät. Paitsi makua, keväiset ketunleivät antavat myös silmänruokaa. Kaunista ja maukasta!
Karhunlaukka on Suomessa rauhoitettu, siksi sitä joudutaan tuomaan Etelä-Ruotsista. Herkkujen herkkua.
Alkuruoat olivat sopivan kokoisia, ja tilaa siialle ja kauden vihreille jäi vielä. Lisukkeiden ehdoton ykkönen oli voissa, maidossa ja mesijuuressa eli kallioimarteessa keitetty nuori kaali. On kuulemma kestosuosikki, enkä ihmettele. Tämä resepti lähtee mukaan!
Annosten yrtit ja koristeet poimitaan ravintolan ulkopuolen istutuslaatikoista.
Oikein suunnitellun aterian tunnistaa mielestäni siitä, että tilaa jää myös pienelle jälkiherkulle. Lonnassa lista elää luontevasti kauden mukaan, ja toukokuisena perjantaina listalta ponnisti kuppiin raparperikompotti. Itse tehtyä maitojäätelöä, piimää ja raparperia. Voi sitä lusikan kilinää kuppia vasten, kun herkku hävisi parempiin suihin. Ja tilaa pitäisi vielä säästää alakerran vohveleille…
Kun kaikki sävyt ja maut ovat kohdallaan, lopputulos ei voi olla muuta kuin täydellinen.
Pieni kierros saarella sulatteli lounaan ja valmisteli vatsaa iltapäiväkahvia ja vohveleita varten. Kurkkasimme Lonnan ainoaan uudisrakennukseen, joka on juuri valmistunut hirsirunkoinen sauna.
Parvisaunan lauteilta on huikeat näkymät merelle. Mieli lepää.
Saunamestari Tuomo Raitio lämmittää kertalämmitteisiä puukiukaita nelisen tuntia heti aamusta. Miehille ja naisille on omat saunansa, molempiin mahtuu kerralla 20 saunojaa. Sauna toimii varausperiaatteella eli klo 14.00 – 19.00 välillä voi varata kahden tunnin saunavuoron hintaan 16 € / henkilö. Sauna on avoinna tiistaista lauantaihin, varaukset kannattaa tehdä etukäteen netissä. Paikan päälläkin toki voi kysellä vapaita vuoroja. Saunajuomat ostetaan mukaan Vohvelibaarista. Sieltä saa myös vuokrattua pyyhkeitä. Vierailupäivänä oli juuri käynnistynyt laiturinteko eli uimapaikkakin on tänä kesänä luvassa.
Lämmin vohveli raparperihillon ja kermavaahdon kera, lurps!
Liekö meri-ilma, mutta lyhyen kävelyn jälkeen Vohvelibaarin houkutukset alkoivat vetää puoleensa. Ravintolan alakerrassa sijaitseva Vohvelibaari on avoinna joka päivä. Suolaisella tai makealla täytteellä varustetun vohvelin voi nauttia sisätiloissa tai ottaa mukaansa. Nyt oli listalla vohveleita parsan, lohen tai raparperin kera. Ja entäs ne jäätelövaihtoehdot; tumma suklaa, kuusi, lakritsi tai raparperisorbetti. Valmistus tapahtuu yläkerran keittiössä. Jos omat piknik-varusteet unohtuivat, Vohvelibaarista saa lainaksi viltin ja termospullon. Kuuma vohveli raparperihillolla ja kermavaahdolla upposi jonnekin vatsanpohjaan hujauksessa.
Lonnan saari sijaitsee lähellä Suomenlinnaa.
Sympaattinen ja herkullinen, näillä adjektiiveilla kuvailisin Lonnan saarta ja sen tarjontaa. Saarelle voi tulla syömään, saunomaan, omalle piknikille tai vain nauttimaan maisemista ja pienen saaren tunnelmasta. Vierailu oli ensimmäinen, mutta ei varmasti jää viimeiseksi. Ensi kerralla otan saunavarusteet mukaan, pulahdan uimaan ja tilaan listalta alkuruoaksi siianmätiä ja artisokkaa, pääruoaksi kyyttöä juurisellerin kera. Jälkiruoka on myös jo selvillä. Viereiseen pöytään tarjoiltu tyrniherkku ruskitetun voin ja jäätelön kera syöpyi verkkokalvolle.
Ja vinkkinä, Lonnassa annokset ovat yhtä kauniita ja maukkaita olivat ne maidottomia, vegaaneja tai lasten annoksia. Nauraville nakeille täällä nauretaan, lapset syövät samaa ruokaa, puoleen hintaan. Annoskoko vain on pienempi.
Lisätiedot, tarjonta, tapahtumat ja varaukset:
Lonnan omilta verkkosivuilta.
Ja toisena vinkkinä, Saarihyppely on kiva tapata tutustua Lonnan lisäksi läheiseen Suomenlinnaan ja kesällä 2016 avautuneeseen Vallisaareen. Vesibussi pysähtyy kaikissa kolmessa saaressa, voit hypätä pois ja kyytiin omaan aikatauluusi sopivalle vuorolle. Katso aikataulut ja lisätiedot saarihyppelystä.
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Ruokaretken tiimi kutsuttiin tutustumaan Teurastamon alueeseen. Kyllä, nyt puhutaan vuonna 1933 perustetusta teurastuslaitoksen alueesta, jossa varsinainen teurastustoiminta päättyi 1992. Syksystä 2012 alkaen Helsingin kaupunki on kehittänyt aluetta uudenlaisena kaupunki- ja ruokakulttuurin ytimenä. Mallia on haettu muun muassa New Yorkista ja Kööpenhaminasta.
Teurastamon alueelta löytyy paljon eri alojen toimintaa ja pienyrittäjiä. Ruokaretken hengessä keskityimme ruokaan ja juomaan, ja siinäkin meinasi tulla ähky. Retkemme lähti liikkeelle Teurastamon portilta, jonka kaikki alueelle tulijat kohtaavat ensimmäisenä.
Aloitimme alueeseen tutustumisen lounaalla Ravintola Palemassa. Alun perin muhkeiden annosten ja raavaiden duunareiden ruokala on keventänyt ilmettään ja annoksiaan, mutta Palemasta ei tarvitse lähteä nälkäisenä. Paleman keventynyt ilme on ravintolapäällikkö Kaisa Merzin veljen, Mikko Merzin, käsialaa. Moni toteaakin käydessään, että kiva kun alkuperäinen ilme on säilynyt. Onhan se, vaikka kaikki on uutta ja tarkkaan harkittua. Seinämaaleja myöten. Työmaaruokalatunnelmaa tyylikkäällä twistillä!
Palemassa raaka-aineet valitaan sesongin mukaan, valtaosa raaka-aineista tulee läheltä. Torstaisin on aina hernekeittoa pannarin kera, kuten jo vuodesta 1933. Runsaiden liharuokien lisäksi listalla on kohtuuhintaista kalaa, keittoa ja maukkaita kasvisruokia. Milla, tuo tunnettu makkaran ystävä, valitsi lautaselle oreganomakkaran.
Paleman makkarat tulevat omistaja Reima Mäenpään ja Jari Lönnbergin Harjun makkaratehtaalta.
Kasvisvaihtoehdonkin kanssa piti availla housunnappia.
Paleman kahvi tulee viereisestä rakennuksesta, Helsingin Kahvipaahtimosta, rahkamunkit paahtimon kanssa samassa rakennuksessa sijaitsevalta Leipomo Väyryseltä. Leivät leivotaan itse. Kahvin ja munkin jälkeen suuntasimmekin paahtimolle, 2014 vuoden parhaaksi pienpaahtimoksi valittuun Helsingin Kahvipaahtimoon. Tuoreen, paahdetun kahvin tuoksu on tuttu tuoksu Teurastomon alueella. Paahtimo on tuotantotila, mutta siellä järjestetään myös tutustumiskierroksia eli toisinaan tarjoutuu mahdollisuus kurkistaa kulisseihin. Paahtimon oma Päiväkahvibaari sijaitsee Puu-Vallilassa, osoitteessa Päijänteentie 29. Teurastamon lukuisissa tapahtumissa porisevat luonnollisesti paahtimon kahvipannut.
Paahtimon viereisissä tiloissa valmistetaan jäätelöä ja pastaa. Niihin emme tällä kertaa päässeet tarkemmin tutustumaan, mutta voin vakuuttaa, että kannattaa. Jädelinossa valmistetaan italialaista artesaanijäätelöä, pieniä eriä joka päivä. Valikoimassa on yli 60 makua, joista päivittäin myynnissä on aina 12 erilaista. Ryhmille Jädelino järjestää jäätelömaistiaisia ja lapsille syntymäpäiväjuhlia. Hei, kuka enää haluaa lähteä pikaruokalaan kekkerien pitoon? Vaelsan tuorepastoja pääsee maistelemaan Teurastamon tapahtumissa ja niitä on myynnissä myös Helsingin ruokakaupoissa. Vaelsalla on oma ravintola Helsingin Torikorttelissa, vink vink.
Väyrysen leipomolla päivä alkaa 05.00 aamulla. Eli vieraillessamme paikan päällä lounaan jälkeen, viimeisiä leipiä pakattiin jo vietäväksi pääkaupunkiseudun ravintoloihin ja kauppoihin. Väyrysen leipomo aloitti toimintansa Teurastamolla 2013. Leipomon juuret ulottuvat vuoteen 1908, nykyisen omistajan Mika Väyrysen isoisoukki Pekka Väyryseen, jonka leipomista pikkumunkeista kaikki sai alkunsa. Munkkien ja palkitun Runebergin tortun lisäksi Väyrysen leipureiden käsissä syntyy monenlaista leipää, ruislimppusta rieskaan.
Kun kiireisin lounasaika oli ohi, Teurastamon Kellohallin ravintolassa pyöritettiin täyttä vauhtia seuraavan päivän lammaskoftaa eli lammaspullia. Kellohallin lounasta tarjoillaan maanantaista perjantaihin klo 11.00 – 14.00. Perjantaisin Kellohallin valtaa eri maiden katuruokakulttuuri, Street Food Friday on muodostunut Teurastamon alueen klassikoksi.
Wilman käsissä syntyvät huomisen lounasherkut.
Grilliruoasta ja rauhallisen hitaasta savustusmetodista tunnetun B-Smokeryn sivussa on piskuinen baari; B-Side Bar. 50 paikkaa sisällä, tuplat terassilla. Kaksi vuotta sitten avautunut baari näyttää siltä, kun se olisi ollut täällä Teurastamon kupeessa aina, tai vähintääkin 70-luvulta asti. Baarin perustajat halusivat sellaisen baarin, jossa itse haluaisivat käydä. Moni muukin haluaa käydä täällä, ja 2015 B-Side Bar valittiin vuoden baariksi. Paikka on erikoistunut amerikkalaisiin bourbon-viskeihin. Kattavan viskivalikoiman lisäksi lasin täytteeksi saa monen sorttista käsityöläisolutta ja cocktaileja. Ja tietysti viereisestä B-Smokerystä järjestyy huikopalaksi savustettuja herkkuja.
Päivän kierros päättyy entisen saippuatehtaan tiloissa toimivaan tislaamoon. Sataan vuoteen Helsingissä ei ole ollut tislaamoa, mutta nyt on. Eikä mikä tahansa, The Helsinki Distilling Company on ensimmäinen yksityinen tislaamo Helsingissä. Ja aika lailla alkajaiseksi nappasi The Spirit of The Year 2016 –kilpailussa kultaa Helsinki Dry Ginillään.
Meidät otti vastaan irlantilainen Séamus Holohan, joka perusti tislaamon yhdessä nuoruudenystäviensä Mikko Mykkäsen ja Kai Kilpisen kanssa. Idea oli muhinut kolmikon päässä jo vuosia, 2014 aika oli kypsä.
Pääsimme ihailemaan uutuuttaan kiiltelevää pannua, joka mahdollistaa tuotannon tuplaamisen. Täällä valmistuu palkitun ginin lisäksi viskiä, akvaviittia ja apple jackia (suomalaisversio calvodosista) sekä Helsinki Long Drinkiä. Apple jackin omenat tulevat Lohjalta , Södermalmin tilalta. Muiden juomien raaka-aineina käytetään kotimaisia jyviä, marjoja ja mausteita, kuten kuminaa. Tislaamon oma lonkero on valmis sekoitus tislaamon omaa Helsinki Dry Giniä sekä pinkkiä greippimehua. Kesällä lonkero sujahtaa myös viereisen Jädelinön jäätelöön.
Kaikki tuotteet valmistetaan ja pullotetaan käsin omissa tiloissa. Tislaamon kapasiteetti on 1 000 litraa eli 2 000 pulloa viikossa. Tislaamon ensimmäinen viskierä pullotetaan syksyllä 2017.
Tislaamolla järjestetään perjantaisin klo 17.00 avointen ovien kierroksia.
Teurastamon alueelta voi vuokrata saunan, ostaa makkarat ja muut tykötarpeet, grilli on vapaassa käytössä, välineet voi vuokrata parin euron maksua vastaan pihan Liiteristä (liiteri.net). Täällä voi osallistua läkähdyttävään määrään erilaisia ilmaistapahtumia, fiilistellä terassilla tai tutustua yrityksiin järjestetyillä kierroksilla. Tätä lisää koko Helsinkiin ja muualle Suomeen!
Kesän tapahtumia:
Sideways Festivaali 9. – 10.6.2017
Runsaan artistikattauksen lisäksi musafestareilla ei nälkä yllätä. Ympäri festarialuetta löytyy lukuisia baareja ja ravintoloita, joista löytyy mm. Brooklyn Breweryn oluita, Garage-lonkeroita, luomuviinejä, samppanjaa, kahveja, maukkaita drinkkejä, alkoholittomia vaihtoehtoja, pizzaa, burgeria, crepejä, raakakakkuja, poke bowleja, falafeleja, tacoja, burritoja, vegaaniherkkuja, fish & chipsejä, snackseja, aasialaisen keittiön makuja Thaimaasta ja Indonesiasta sekä paljon muuta.
Teurastamo sijaitsee Helsingin Kalasataman ja Sörnäisten kupeessa:
Työpajankatu 2, 00580 Helsinki.
Kotisivut Teurastamo.com
Tapahtumat ja tuoreimmat tarinat Teurastamon Facebook-sivuilla.
Instasssa TeurastamoHelsinki #teurastamo
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Tallenna