Yksi Kajaanin ylpeyksistä on itsenäistä Suomea vanhempi, jo vuonna 1913 perustettu Leipomo- ja kondiittoriliike Pekka Heikkinen & kumpp., jonka ruisleipää moni kehuu parhaaksi lajissaan. Kun kerroin ystävälleni pysähtyväni Kajaanissa eväsostoksille talvilomareissulla, hän huomautti heti, että Heikkiseltä on haettava maan parasta ruisleipää! ”Soitanko äidille, että saatte varmasti tuoreen ruisleivän sieltä matkaan?”
Pekka Heikkinen (1883-1951) perusti leipomon vaimonsa Anna Loviisan kanssa ja johti yritystä aina kuolemaansa saakka. Anna Loviisan taival maan päällä päättyi jo vuonna 1929, mutta muutaman vuoden kuluttua Pekka löysi uuden puolison Anna Maria Regina Kemppaisen, joka otti huolehtiakseen muun muassa leipomomyymälän. Leipomo on sittemmin siirtynyt aina nuoremmalle polvelle ja nyt ohjaksissa on neljättä polvea edustava Kaija Marin (o.s. Heikkinen), jonka lapset Juuso ja Kaisa Marin ovat niin ikään leipomolla vastuullisissa tehtävissä.
Ehdimme onneksi Kajaaniin ennen leipomon sulkemisaikaa ja huokasin helpotuksesta nähdessäni, että myös muutama riisipiirakka oli vielä myyntitiskissä jäljellä. Olin parilla retkireissulla havainnut juuri tämän leipomon piirakat aivan loistaviksi retkieväspiirakoiksi – niissä on riittävästi ruista, koko on passeli (ei mikään cocktail-versio) ja piirakat säilyvät rinkassa hyvinä useammankin päivän. Siis jos niitä malttaa niitä sopivasti säännöstellä, eikä hotki eväitä heti.
Leipomossa oli heti ovensuussa maistelupöytä, jonka korista löytyi maistiaispalasina mm. puolukkaa sisältävää ärjänleipää sekä suloiselta tuoksuvaa tervaleipää. Tätä herkkua olin tullut maistaneeksi jo aiemmin, mutta en voinut vastustaa sitä nytkään. Ja niinhän siinä kävi, että myös tervaleipää oli ostettava matkaan.
Pekka Heikkisen leipomon valikoimista löytyy niin suolaista kuin makeaa tuotetta. Se kuuluisa Pekka Heikkisen ruisleipä – ”Super puu-uunileipä” paistetaan nimensä mukaisesti todellakin puu-uunissa, lähes 100 vuotta vanhaan juureen tehtynä. Oijoi, niitäpä ei ollutkaan enää montaa jäljellä!
Ruokaleipien valikoimassa on paitsi perinteisiä leipomuksia, kuten nyrkkirieskaa ja ohra-perunarieskaa, myös esimerkiksi erilaisia patonkeja ja ranskalaista vehnäleipää. Uusien tuotteiden kehittelyn lisäksi leipomolla kehitetään myös uusien alalle tulijoiden ammattitaitoa. Tänä keväänä Heikkisellä työharjoittelussa oleva Annika Kuvaja valittiin edustamaan Suomea nuorten ammattitaidon MM-kisoissa 2017.
Olimme liikkeellä laskiaispullien aikaan, mutta vastustimme urhoollisesti niiden viehkeitä kutsuja vitriinilasin takaa. Mutta mitäs nuo ovat? Kermasarvet ovat olleet alusta asti Pekka Heikkisen leipomon valikoimassa ja arvatenkin ne ovat erinomaisia makean nälkään! Näiden kermasarvien makuna on vadelma, jota on mukana kermavaahtotäytteessä. Kahvilan puolella istuskeli vielä muutama asiakas, mutta koska kello läheni sulkemisaikaa, oli kermasarvemme pakattava mukaan, vähitellen kasvaneeseen ostospinoon. No, pärjäisimmepä sitten mukavasti herkkujemme kera seuraavat päivät.
Välikadulle vuonna 1947 rakennetun leipomon löytää Kajaanin keskustasta Välikadulta helposti. Jos ei huomaa leipomon vanhan rouvan Saima Heikkisen motolla ”Hyvvee sen olla pittää” varustettua kylttiä, voi kadunkulmassa sijaitsevan rakennuksen bongata myös esimerkiksi iloisesti maalattujen sähkönjakokaappien avulla, ja kesällä katuasvalttiin maalatusta räsymattoraidoituksesta.
Leipomo ja kondiittoriliike Pekka Heikkinen & kumpp.
Välikatu 7, 87100 Kajaani
Avoinna: katso verkkosivut pekkaheikkinen.fi
Yhteistyössä Visit Kotka-Hamina, GoSaimaa ja Visit Kouvola
Artikkeli: Julius Koskela
Myönnän olevani hieman kahvinörtti. Lempiasiani aamuisin on ehdottomasti maukas latte. Toisen sijan saa se tuoksu, joka kahvimyllystäni nousee puruja jauhaessani. Nulla vitae sine capulus – ilman kahvia ei ole elämää.
Olin aiemmin saapunut Haminaan ja päässyt ihmettelemään kaupungin merkillistä muotoa. Moni ei ehkä tätä tiedäkään, mutta Haminan kaupunki on nähtävyys jo itsessään: sen asemakaava on muodoltaan ympyrämäinen, ja kyseessä onkin yksi harvinaisista ympyrälinnoituksista. Haminan esikuva löytyy Italiasta, Palmovan kaupungista. Suomessa on yleensä suosittu ruutuasemakaavaa, ja renessanssiajan kaupunki-ihanteen mukaisesti rakennettu pyöreä Hamina on oikea harvinaisuus.
Mutta mitä tämän harvinaisuuden katukuvaan oikein kuuluu? Päätän käydä tarkastamassa paikallisen kahvilakulttuurin ja tutustua myös muihin Kaakkois-Suomen hieman erikoisempiin kahvilakohteisiin, joissa retkeilijän kannattaa ehdottomasti poiketa sammuttelemassa kahvin- ja makeanhimoa.
Jos muumimammalla olisi kahvila – Konditoria Huovila, Hamina
📌 Fredrikinkatu 1, Hamina
ℹ Kotisivut
Syötyäni herkullisen lounaan Haminassa, haluan hieman kävellä kaupungin pastellinsävyisessä keskustassa ja nauttia pullakahvit. Kahvipaikaksi on valikoitunut Haminassa tunnettu ja perinteikäs Konditoria Huovila.
Sisään astuessa aistii heti perinteisen kahvilan tunnelman. Värikkäät kakut, yltäkylläinen pullatiski ja vaalean raikas sisustus tuovat mieleen lapsuuden väritetyt muumikirjat.
Pullavalikoima on niin runsas, että minun on pakko pyytää apua valintaani tiskin takaa. Kysyn, mikä on Huovilan suosituin leivos, ja vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä. Pullavalikoiman kuningas on tietenkin kruunuviineri. Hieman kirpakka ja keskeltä täynnä pehmeää kermavaahtoa, kruunuviineri on sanan varsinaisessa merkityksessä, suussa sulava (ja samalla vähän hankala tällaiselle viiksekkäälle miehelle).
Kahvin ja viinerien lisäksi Huovilassa tehdään paljon kakkuja. Minulle kerrotaan, että kakut nauttivat eritysasemaa haminalaisessa kulttuurissa. Esimerkkinä elämme elokuun puoliväliä, ja monella on juuri alkanut koulu tai työt. Tämä tarkoittaa välitöntä piikkiä kakkumarkkinoilla, sillä Haminassa on tapana viedä ensimmäisenä työpäivänä paikalle kakku. Pohdin, että tämä saattaa tarkoittaa jopa useampia kakkuja samalle päivälle! Myös nimipäivälle asetetaan Haminassa suurempi painoarvo kuin yleisesti. Taidanpa muistuttaa itsekin perhettäni seuraavana nimipäivänäni, että mihin on unohtunut kakkukahvit!
Huovilan perheen konditoriasta on tullut vuosien saatossa lähtemätön osa Haminan katukuvaa. Kahvila on perustettu vuonna 1966, ja toiminta jatkuu jo kolmannessa sukupolvessa. Tarkoitus on jatkaa hommaa samaan malliin pullaa ja kakkuja leipoen, sillä paikan on löytänyt myös nuoriso ja sen suosio jatkuu vuosikymmenestä toiseen. Suosittelen lämpimästi piipahtamaan Huovilassa!
Kuuluisa Ylämaan spektroliitti – Suomen merkittävin korukivi
📌 Kivikyläntie 7, Ylämaa
ℹ Kotisivut
Seuraava kohde löytyy paljon idempää, Ylämaalta, noin 40 kilometriä Lappeenrannasta etelään. Korupirtti on muuten tyypillinen huoltoaseman ja lounaskahvilan yhdistelmä, mutta tälle alueelle ihmisiä vetää muukin kuin pelkkä kahvi. Täältä löytyvät nimittäin Ylämaan kuuluisat spektroliittikaivokset.
Spektroliitti on tumma, valossa sinertävänä ja kullankeltaisena hohtava korukivi. Nimi ’spektroliitti’ on itse asiassa kaupallinen nimitys, eräänlainen kivibrändi. Todellisuudessa kyse on ”labradoriitti-plagioklaasimaasälvästä”. Kuka nimeää kivilajeja? Jokin järki tähän touhuun!
Suomessa ja nimenomaan täällä Etelä-Karjalan Ylämaalla esiintyvää muotoa kutsutaan siis spektroliitiksi, ja se on määrältään sekä liikevaihdoltaan Suomen merkittävin korukivi. Ajatella, että tämä aarre löydettiin täysin sattumalta 1940-luvulla!
Ylämaalle tullaan siis nimenomaan spektroliitin ja kaivoskulttuurin perässä. Korupirtin vieressä sijaitsee kaivosmuseo, ja myös itse kaivokselle on mahdollista päästä käymään. Korupirtti toimii hyvänä tukikohtana kaikille mainareille, ja jos hakkua pääsee heiluttamaan, varmasti myös nälkä yllättää! Silloin apu löytyy Korupirtin lounas- tai pikkupurtavatiskiltä.
Pulsan asema on piilotettu helmi
📌 Pulsan Aseman tie 21, Pulsa
ℹ Kotisivut
Viimeinen kohteeni on Pulsan Asema, vanhaan asemarakennukseen entisöity kahvila, sisustustuskauppa ja aamiasmajoitus. Rohkeutta ei ainakaan puutu Pulsan perustajalta Petra Karjalaiselta ja hänen perheeltään. Moni pitäisi liiketoiminnan perustamista Pulsaan vähintäänkin haasteellisena paikan syrjäisen sijainnin takia. Karjalaisten käsissä tämä vuonna 1869 rakennettu asemarakennus on kuitenkin herännyt uudelleen henkiin.
Saapuessani Aseman pihaan kiinnitän heti huomiota miltei täynnä olevaan parkkipaikkaan. Olen itse paikalla muutamaa minuuttia avaamisen jälkeen sunnuntaina, mutta en ole ensimmäinen. Astuessani sisään kuulen kotoisan puheensorinan ja kahvikuppien kilinän jo ovelta. Paikka on melkein täynnä, ja lisää ihmisiä lappaa sisään jatkuvasti. Vieraita saapuu selvästi myös kauempaa, ja henkilökunta palvelee asiakkaita sujuvasti usealla eri kielellä.
Istun ikkunapöytään ja tilaan neljän juuston piirakan sekä limonadin. Piirakka on juustoisan mehevää, päällimmäisenä maistuvat feta ja kirsikkatomaatit. Varmasti moni on tullut tänne toipumaan edellisen illan riennoista Lappeenrannassa, ja tähän tarkoitukseen juustoisat piirakat ja lämpimät pullat ovat omiaan.
Kaikki Pulsassa vaikuttaa rustiikilta, mutta huolitellulta ja harkitulta. Jopa tilaamani Fentimansin Rose-limonaadi sopii paikan ilmeeseen miltei liian hyvin. Tila, kalusteet, värit ja tuotteet luovat yhdessä kokonaisuuden, joka varmasti löytää tiensä monen naistenlehden ja sistustublogin sivuille. Monissa pöydissä kuvataan Instagramiin. Tällainen paikka ei voi syntyä muuten kuin suuresta intohimosta, ja ansaittu mediahuomio ja somesuosio on tehnyt siitä kukoistavaa liiketoimintaa.
Pulsassa näkyy yhden perheen unelman toteutuminen ja siitä syntyvä ilo, joka paistaa sekä asiakkaiden että henkilökunnan kasvoilta.
Jos liikut Kaakon suunnalla kesäaikaan, on ehdottomasti poikkeamisen arvoinen myös Kesäkahvila Kiessi. Kahvila toimii Harjun oppimiskeskuksen vanhassa, idyllisessä viljamakasiinissa tarjoillen makeaa ja pikkusuolaista sekä erilaisia kahveja. Kiessi on auki kesäisin säännöllisesti ja muulloin tilauksesta. Katso tarkemmat, ajantasaiset tiedot Kiessin Facebook-sivuilta.
Tämä artikkeli kuuluu laajempaan Kaakkois-Suomen ruokakohteita esittelevään sarjaan, jonka tavoitteena on nostaa esille hienojen luontokohteiden läheisyydestä löytyviä ruokapalveluita. Juttusarjan avulla jokainen voisi löytää sen juuri itselleen parhaan ratkaisun reissussa ruokailuun, oli se sitten trangialla kokkailu, valmiiseen pöytään istuminen tai mitä tahansa siltä väliltä.
Juttu julkaistu aiemmin Retkipaikka.fi-sivustolla.
Lue myös juttusarjan aiemmat osat
Makuja Kymijoen rannoilla: Keisarinmajan Kahvila ja Kymen Paviljonki
Kotkan saariin seilataan tuurilla: Fort Elisabeth eli Varissaari
Ikivanhoja ja vähän uudempia ruokaperinteitä Itä-Suomessa: esittelyssä vety, atomi ja särä
Herkuttele suussa sulavalla savulohella kutostien varrella: näistä taukopaikoista ei kannata ajaa ohi!
Levillä riittää vilinää kun turistit kävelevät, kelkkailevat ja pulkkailevat teillä, jalkakäytävillä ja parkkipaikoilla posket pakkasesta punaisina. Sukkuloin autoni parkkiin, sammutan CD-soittimesta Lasse Hoikan ja astun ulos.
Pakkasta on tosiaan parikymmentä astetta, ja sormet käpertyvät nopeasti nyrkin lämpöön.
Vaapun tottuneesti kohti Café Somaa. Soma on vakkaripaikkani, joka ei petä koskaan. Astun sisälle lämpimään ja valitsen istumapaikan ikkunan vierestä. Kahvilassa käy hyväntuulinen puheensorina pääasiassa brittienglanniksi.
Näen ikkunasta kun Minttu kaartaa pihaan. Somassa on ihana tavata ystäviä, jotka yleensä ovat tulleet matkojen takaa! Minttukin oli aamulla saapunut Luostolta ja pysähtyi kanssani lounaalle, ennen kuin jatkoi matkaansa Muonioon.
Tutkailtuamme hetken ajan tarjontaa, päätimme nälkäisinä tilata hampurilaisateriat. Minttu otti vuohenjuustohampparin tavallisilla ranskalaisilla, mutta itse valitsin ananashampurilaisen ja pienellä lisähinnalla bataattiranskalaiset mangodipin kera.
Café Soman makeansuolaiset bataattiranut ovat niin hyviä, että kun niitä kerran maistaa, ei niitä voi jatkossa enää vastustaa.
Pakkaspäivänä lämmin ja maukas hampurilaisateria on parasta mitä kuvitella saattaa. Annokset katoavat parempiin suihin nopsaan samalla kun vaihdamme Mintun kanssa kuulumisia.
Täydellinen maanantailounas kruunataan tietenkin jälkiruualla. Itse valitsen After Eight -kakkua ja kahvia, Minttu valitsee kaakaon vaahtokarkeilla.
Sitten onkin sen perinteisen, onnellisen ähkyn vuoro.
Ensimmäinen Café Soma perustettiin Kittilän kirkonkylälle lokakuussa 2013, ja paria vuotta myöhemmin Levi sai oman Somansa. Molempien kahviloiden ilme on yhtä sievä: värikäs, leikkisä, kotoisa ja tunnelmallinen.
Minusta on mukava viedä Kittilään tulevat vieraat Somaan muun muassa siksi, että sieltä löytyy jokaiselle jotakin. Soman valikoimassa on houkuttelevia kakkuja ja muita makeisia, sekä suolaiseen ja isoonkin nälkään muun muassa hampurilais- ja toast-aterioita sekä arkipäivittäin vaihtuvat keitot.
Esimerkiksi ihanat hampurilaisateriat ja toastit saa halutessaan gluteenittomina. Keitot ovat gluteenittomia aina.
– Levillä on tarjolla myös muun muassa gluteenitonta kääretorttua, muta- ja juustokakkua ja cookieseja. Kittilän valikoima on hieman pienempi, kertoo Café Soman yrittäjä Heli Alatalo.
Tanja Autto ja yrittäjä Heli Alatalo (oik.) olivat työvuorossa, kun piipahdin Levin Somassa joulukuisena maanantaina.
Lisäksi Somassa on hyvä salaattitiski, josta asiakas saa valita salaattiannokseensa haluamansa täytteet. Itse syön useimmiten juuri salaatin. Salaattipassini alkaakin kohta olla jo täynnä, ja ilmainen salaattiannos häämöttää…
Salaatin, tomaatin ja kurkun lisätäytteiksi valitsen yleensä lohta, aurinkokuivattua tomaattia ja vuohenjuustoa, kastikkeiden kera tietenkin. Sellaisella salaatilla lähtee isompikin nälkä.
Somasta voi ostaa myös kittiläläisiä lahjoja ja matkamuistoja. Heli on tehnyt myyntiin muun muassa hauskoja korviksia, joissa on värikkäitä kakkupaloja ja muita herkkuja. Lisäksi nyt joulukuussa myytävänä on mummon käsitöitä ja monenlaista muuta pientä ja sievää – lahjatavaravalikoima vaihtelee tilanteen mukaan.
Otsikon lainaus – kai me sitten taas mennään joku päivä sinne Somaan – on äitini vakiokysymys, jonka hän esittää yleensä aina ensimmäisenä vierailupäivänään saapuessaan etelästä kylään meille Kittilään.
Ja ainahan me sinne jossain vaiheessa mennään.
Soman hyvä puoli ovat myös kesäaukiolot – kas kun Levillä monet paikat sulkevat ovensa kesäksi kokonaan! Molemmat Somat ovat auki käytännössä jokaisena päivänä vuodessa. Ainoastaan keväisin, talvisesongin päättyessä ja kesän alkaessa, saattavat Somien ovet olla pienen hetken suljettuina.
Kittilän Café Soma
Valtatie 36, Kittilä
Facebook
Levin Café Soma
Leviraitti (LeviMarketin pihapiiri)
Facebook
Soman kakkuvalikoima on vaihtuva ja monipuolinen. Vain yksi asia ei koskaan muutu, nimittäin valinnanvaikeus. After Eight -kakkua
Poronsarvista ja kelopuusta tehty teline on Somassa työskentelevän Jonna Alatalon itse tekemä. Heli ripustaa telineeseen tuikkuja.
Aivan 3-tien varressa Lempäälässä sijaitseva gluteeniton leipomo Ilona on suorastaan pakollinen pysähdys, jos noudattaa gluteenitonta ruokavaliota. Itse en noudata, mutta olen ymmärtänyt, että stereotypian mukaan gluteenittomat tuotteet ovat jotenkin sahajauhomaisia korvikkeita.
Ilonan tarjonta kuitenkin todistaa nämä ennakkoluulot vääriksi. Gluteenittomana voi todellakin herkutella!
Ulkoa vaatimattoman näköisestä hallista löytyy sympaattisen kodikas tehtaanmyymälä.
Astun sisään pieneen myymälään, ja hyvä tuoksu täyttää mielen. Leivokset vitriineissä näyttävät erittäin houkuttelevilta. Erimuotoiset sämpylät, piirakat ja leivät luovat tunnelmaa kodikkaasti sisustettuun myymälään. Taustalla näkyvästä aukosta voi kurkistaa leipomoon, jossa gluteenittomat tuotteet syntyvät.
Leipomon puolella valmistetaan lukemattomia erilaisia gluteenittomia tuotteita. Tässä leikataan korppuja.
Yrittäjä Mira Lindqvistin mukaan gluteenittomissa tuotteissa voi olla makua jopa tavallisia vehnätuotteita enemmän.
– Teemme laatu ja maku edellä. Ei allergistenkaan suu tuohesta ole, hän sanoo.
Laatu painaa, koska yrittäjän perheessä syödään gluteenitonta. Kun kävi ilmi, että yksi hänen lapsistaan on allerginen viljalle, alkoi Mira leipoa itse omia gluteenittomia tuotteita. Kysyntää oli paljon, joten hän alkoi leipoa myös myyntiin. Toiminta alkoi kirpputorin kahviossa, ja jatkuvasti kiihtyvä kysyntä kasvatti yrityksestä lopulta oikean leipomon.
– Asiakasmäärät ja kävijämäärät kasvavat jatkuvasti. Kun kyse on erityisruokavaliosta, haetaan tuotteita pitkästäkin matkasta, Lindqvist sanoo.
Yrittäjä Mira Lindqvist on Ilonan leipomusten reseptien takana.
Ilonan pieneen myymälään ei kahvilatiloja mahdu. Tuotteita löytyy tosin kymmeniltä jälleenmyyjiltä. Mira Lindqvist pakkaa minulle kassiin maistiaisia erilaisista tuotteista.
Joudun toteamaan, että puhe sahajauhosta liittyy ehkä johonkin menneisyyden gluteenittomiin tuotteisiin. Näillä ei ole mitään tekemistä mauttomuuden kanssa. Näköjään myös gluteenittomana voi herkutella kunnolla!
Maistan ensimmäisenä leipomon pullaa, joka näyttää pullalta ja maistuu pullalta. Jos en olisi tiennyt, tuskin olisi tajunnut, että kyseessä on gluteeniton tuote. Sama pätee käpykakkuun, joka vie makeantuskan vaativammaltakin herkkusuulta. Vegaaninen mokkapiirakka sen sijaan eroaa rakenteeltaan totutusta. Maku on kohdallaan, mutta tiivisrakenteista piirakkaa pitää ottaa tavallista mokkapiirakkaa pienempi lusikallinen kerrallaan.
Herkutteluun ei tarvita vehnäjauhoja.
Herkkuja ovat myös leivät. Maku eroaa vehnäleivästä, mutta eipä gluteenittoman tuotteen ole tarkoituskaan maistua samalta.
Karpalo-pellavasämpylä sopii hyvin suomalaisen suuhun. Ilonan leipomon Onni-leivästä puuttuvat gluteenin lisäksi myös maito ja kananmuna. Sen sijaan taikinasta löytyy täysjyväriisiä, maissia ja teff-jauhoja. Onni suositellaan syötäväksi paahdettuna. Leipä on oikein maukasta, ja rapeana se tuntuu suussakin miellyttävältä. Täytyy käydä kokeilemassa, miten sämpylä toimii Kekkosentien Nesteen vegaanihampurilaisissa.
Runsaasta valikoimasta löytyy sekä suolaista että makeaa.
Yhteystiedot
Vikinraitti 5, 33880 Lempäälä
Puhelin: 040 543 3909
Leipomon myymälän aukioloajat löydät myymälän nettisivuilta.
Nettisivut
Facebook
Saavun Laitikkalan kylälle aurinkoisena päivänä, joka lienee viimeinen kesäpäivä, sillä kalenteri näyttää jo elokuun viimeistä. Laitikkala markkinoi itseään makukylänä. Tämän päivän aikana aion selvittää, miltä kylä oikein maistuu.
Kaarran Suttisen tilan pihaan ja pyörin hetken ympäri. Tuossa on jäätelökioski, vieressä näkyy olevan myytäviä kukkia. Pihamaalla on myös lampaita ja minihevosia. Mutta ennen kaikkea huomioni kiinnittyy maissipeltoon ja kylttiin, jossa lukee “Maissilabyrintti”. Mikähän se on?
Suttisen tilalta löytyy Suomen ensimmäinen maissilabyrintti.
Suttisen tilan minihevoset olivat tuttavallisia.
Pihapiiriä komistaa valtava koivu. Kaksihaarainen on vasta satavuotias, mutta silti sen ympärysmitta on noin kolme syliä. Tarinan mukaan hevonen napsaisi aikanaan pienestä taimesta pätkän pois, jolloin puu alkoi kasvaa kaksihaaraiseksi.
Menen kuitenkin ensimmäisenä sisään myymälään, jossa minun on määrä tavata tilan isäntä Simo Laakso.
Myymälä on tilan sydän, josta löytyy tuoretta tavaraa jokaiselle päivälle. Myymälän hyllyille luovat väriä tuoreet vihannekset ja isot puutarhavadelmat. Vaikka elettiin jo lähes syksyä, kasvoi Suttisen pelloilla vielä mansikoitakin. Itseasiassa nämä mansikat maistuvat jopa makeammilta kuin kesällä.
Myymälään on koottu Suttisen tilan tuotteiden lisäksi myös lähialueen tarjontaa ja muita myymälän henkeen sopivia tuotteita, kuten leipää, Heikkilän juustolan juustoja, erilaisia mehuja ja limonadeja sekä kuivatuotteita.
Tila ja tilamyymälä tarjoavat kesätyöpaikan monelle nuorelle.
Tilamyymälästä löytyy tuotteita sekä Suttisen omalta pellolta että lähialueen tiloilta.
Tilan isäntä Simo Laakso johdattaa minut portaita pitkin yläkertaan. Yläkerrasta löytyy kahvila, joka on alakerran tavoin sisustettu mukavan maalaishenkiseksi. Viereisestä huoneesta löytyy sisustusmyymälä, joka on Laakson mukaan täytetty pelkästään suomalaisilla tuotteilla.
Sisustusmyymälässä on vain suomalaisia tuotteita.
Syön kahvilan bravuurin, Suttisen brita-kakun. Kakku syntyy Simo Laakson tyttären Alinan salaisella reseptillä. Tuoreet vadelmat pääsivät erinomaisesti esille raikkaassa kakussa.
Suttisen brita-kakku tehdään Alina Laakson salaisella reseptillä.
Isäntä kertoo, että Suttisen tilan päärakennus on hieman vaille satavuotias. Sisällissodan aikana rintamalinjat pysähtyivät Laitikkalassa, ja kylältä paloi silloin useita rakennuksia, Suttisen päärakennus muiden mukana.
– Vaarini oli silloin nuori, ehkä 25-vuotias ja juuri tullut isännäksi. Edellinen talo oli tehty puusta, joten hän sanoi, että nyt tehdään tiilestä, ettei polteta toista kertaa.
Nykyinen päärakennus näyttää harvinaisen jykevästi rakennetulta. Kartano se ei varsinaisesti ole, mutta komea ilmestys siltikin.
Suttisen tilan päärakennus on harvinaisen jämerän näköinen tiilitalo.
Mutta mikä oli se maissilabyrintti parkkipaikan vieressä? Laakso kertoo labyrintin olevan loppukesän vetonaula.
– Meillä on ollut maissilabyrintti joka toinen vuosi. Se on hehtaarin kokoinen maissipelto, josta pitää löytää tiensä läpi. Olin vuonna 2001 käymässä USA:ssa ja siellä niihin törmäsin ensimmäistä kertaa. Seuraavana vuonna teimme sellaisen itse, hän sanoo.
Suttisen maissilabyrintti on maissipellolle tehty labyrintti, joka on täynnä arvoituksia, joten umpikujaan eksyminen ei harmita. Laakso kertoo, että arvoituksen ratkaisuun on hyvä varata kokonainen tunti aikaa.
Maissilabyrintti on täynnä arvoituksia.
Kahvien jälkeen lähden tutustumaan maissilabyrinttiin. Ensin tuntuu, että matka ei etene millään. Jokainen valinta tuntuu jostain syystä johtavan umpikujaan. Yhtäkkiä minun ei tarvitsekaan enää juuri pysähtyä, vaan ohitan lukuisia risteyksiä joutumatta juuri kääntymään takaisin. Aikaa minulla meni vain varttitunti, mutta en tosin ratkaissut labyrintin sisään rakennettua tehtävää.
Maissipellon keskellä voi tuntea eksyvänsä.
Yhteystiedot
Tilapuoti on suljettu tältä vuodelta. Tilan viherhuoneesta saa ostaa maissia ja kaalia itsepalveluna.
Suttisen tila avaa jälleen ovensa ensi kesäkuun alkupuolella, kun satokausi on alkanut.
Kissalammintie 43 36660 Laitikkala, Finland
p. (03) 53 81 019