Talven pakkasten ja arktisen hämärän keskellä on hyvä nauttia viime syksyn sadosta ja pakastimeen säilötyistä vitamiinipommeista. Karpalokiisseli on yksinkertainen herkku, joka käy niin arkiseksi välipalaksi kuin juhla-aterian jälkiruoaksi. Tämä marjojemme aatelinen yllättää joka kerta intensiivisellä maullaan ja kauniilla värillään.
Karpalokiisselin valmistus eroaa muista kiisseleistä siinä, että marjan kuorista on päästävä jossain vaiheessa eroon. Vaikka kuoret toki ovat syötäviä ja myös terveellisiä, ne eivät sovellu tähän ruokalajiin.
KARPALOKIISSELI
1 l vettä 4 dl karpaloita 2 dl sokeria 5 rkl perunajauhoja + ¾ dl vettä
Tarjoiluun: vaahdotettua kermaa + sokeria
Mittaa kattilaan vesi ja kokonaiset karpalot. Kuumenna keitos ja anna kiehua hiljalleen, kunnes marjojen pinta on vaalentunut (15 – 20 min). Laita siivilä toisen kattilan päälle ja kaada koko keitos sen läpi.
Painele siivilään jääneet karpalot lusikalla, jotta saat irrotettua kiisseliin myös herkulliset marjan sisukset. Vain kovat kuoret jäävät siivilään.
Lisää siivilöityyn mehuun sokeri ja nosta kattila liedelle. Sekoita kunnes sokeri on sulanut. Sekoita perunajauhot tilkkaseen kylmää vettä ja lisää seos ohuena nauhana kattilaan.
Kuumenna keskilämmöllä. Tässä vaiheessa kiisseliä ei saa sekoittaa, jotta siitä ei tule sitkeää. Kiisseli on valmista, kun sen pinta alkaa ”hymyillä” eli pinnassa näkyy kuumennuksen aiheuttamia heikkoja pyörteitä. Vanhan sanonnan mukaan ”kiisseli saa hymyillä, mutta ei nauraa” eli se ei saa missään vaiheessa pulpahdella tai poreilla. Nosta siis kattila liedeltä heti, kun ensimmäiset pyörteet kiisselin pinnassa ovat havaittavissa.
Jäähdytä kiisseli kylmässä vesihauteessa. Voit tarjota kiisselin sellaisenaan tai vaahdotetun kerman kanssa.
Meillä lapset ovat tästä herkusta aivan innoissaan, sillä usein lapset nauttivat sileästä rakenteesta, jossa ei ole sattumia. Ensin pöydän ääreen houkutteli kermavaahto, mutta seuraavan vuorokauden kuluessa kiisseliä lusikoitiin ihan ilman kermaakin välipalaksi, iltapalaksi ja aamupalaksi.
Karpalo hurmaa paitsi maullaan, myös terveysvaikutuksillaan. Useissa tutkimuksissa on todettu, että karpalolla on tulehduksia ehkäiseviä vaikutuksia ja sitä käytetäänkin yleisesti virtsatietulehdusten ehkäisyyn. Karpalon sisältämät tanniinit ehkäisevät E.Coli-bakteerien kiinnittymistä virtsateihin. Tämän antibakteerisen vaikutuksen ansiosta karpalo ehkäisee myös mahahaavan syntymistä ja ientulehduksia.
Ei kun kiisselin keittoon! Tätä punaista herkkua maistellessa voi muistella niitä syksyn kuulaita päiviä, jolloin karpaloita metsästettiin lasten kanssa läheiseltä suolta. Suurimmat ja parhaimmat marjat kun melkein kelluivat vedessä suonsilmäkkeiden rannoilla.
Tallenna
Tallenna
Tallenna
Mikä kiisseli on?
Wikipedian mukaan kiisseli on suurustettu makea keitetty jälkiruoka, joka on sakeampaa kuin mehukeitto. Kiisseliin laitetaan suurustetta yleensä noin viisi ruokalusikallista vesilitraa kohden, mehukeittoon vain kahdesta kolmeen. Yllä olevassa reseptissä käytetään juuri tätä suhdetta: 5 rkl perunajauhoja litraan vettä.
Sana kiisseli tulee venäjän kielestä, jossa se tarkoittaa hapatettua ja keitettyä kauravelliä. Läntisessä Suomessa kiisselistä käytettiin nimitystä kräämi.
Vinkit onnistuneeseen karpalokiisseliin
- Perunajauho tekee kiisselistä kirkkaan. Maissitärkkelyksellä suurustetusta kiisselistä ei tule kirkasta, joten sitä käytetään lähinnä maitopohjaisissa kiisseleissä.
- Osanestesuurustus: kun kiisseliin jätetään marjoja, neste ja sokeri kiehautetaan ensin ja suuruste lisätään vasta myöhemmin.
- Kokonestesuurustus: suuruste sekoitetaan ensin kylmään nesteeseen.
- Siivilöi karpalon kuoret pois ennen suurustamista, kuten reseptissä neuvotaan.
Karpalokiisseli sopii jälkiruoaksi esimerkiksi hernekeitton ja pannukakkun jälkeen tai talviseksi välipalaksi kermavaahdon kanssa.
Karpalokiisseli – vaihtelua ja usein kysyttyä
Mistä karpalot kiisseliin?
Wikipedian mukaan isokarpalo (Vaccinium oxycoccos) on Suomessa lähes koko maassa varsin yleinen alkuperäiskasvi, joka on harvinainen vain Pohjois-Lapissa. Parhaiten se marjoo melko märillä nevoilla, kun taas rämeillä ja korvissa sadot jäävät pienemmiksi. Suolla kasvaa myös pikkukarpalo, jonka marjat ovat selvästi pienempiä. Kiisseliin sopivat yhtä hyvin itse poimitut, pakastetut kuin kaupan karpalotkin.
Vaihtoehtoja ja muunnelmia
- Kokonaiset marjat mukaan: jos haluat kiisseliin marjoja, käytä osanestesuurustusta: kiehauta neste ja sokeri ensin ja lisää suuruste vasta sen jälkeen.
- Mehukeitto kiisselin sijaan: Wikipedian mukaan mehukeittoon laitetaan suurustetta vain 2–3 rkl litraa kohden, kun kiisseliin tulee noin 5 rkl. Vähennä siis perunajauhoja, jos haluat juotavan keiton.
- Maitokiisseli: maitopohjaisissa kiisseleissä käytetään usein maissitärkkelystä, koska kirkkautta ei tarvita.
- Sekamarjakiisseli: karpaloa voi yhdistää muihin marjoihin, jolloin happamuus pehmenee.
Usein kysyttyä karpalokiisselistä
Miksi kiisselistä tuli samea?
Todennäköisesti suurusteena oli maissitärkkelys. Wikipedian mukaan maissitärkkelyksellä suurustetusta kiisselistä ei tule kirkasta. Perunajauho antaa kirkkaan ja kiiltävän lopputuloksen.
Kuinka paljon perunajauhoja kiisseliin tarvitaan?
Yleissääntö on noin viisi ruokalusikallista nestelitraa kohden. Sama suhde on käytössä tämän jutun reseptissä.
Miksi kiisseliä kutsutaan joskus kräämiksi?
Läntisessä Suomessa kiisselistä käytettiin nimitystä kräämi (ruotsiksi fruktkräm). Lounais-Suomessa joulupöytään kuului pitkään luumukräämi eli luumukiisseli.
Mistä sana kiisseli tulee?
Venäjän kielestä. Venäjällä kisel tarkoittaa kaurajauhosta hapatettua ja keitettyä velliä, jota syödään maidon ja voisilmän kanssa.
Miten karpalokiisseli tarjoillaan?
Lämpimänä tai kylmänä, kermavaahdon, maidon tai vaniljakastikkeen kanssa. Pinnalle ripoteltu sokeri estää kalvon muodostumisen jäähtyessä.
Karpalokiisseli juhlapöydässä
Kiisseli on perinteinen osa suomalaista ruokapöytää, ja Lounais-Suomessa joulupöytään kuului pitkään luumukiisseli. Karpalokiisseli sopii samaan tapaan joulun jälkiruoaksi riisipuuron rinnalle: sen raikas happamuus tasapainottaa raskaampia ruokia. Valmista kiisseli edellisenä päivänä ja jäähdytä kannen alla jääkaapissa.
Kiisselin suurustaminen – näin rakenne onnistuu
Suomenkielisen Wikipedian mukaan kiisseli on suurustettu makea keitetty jälkiruoka, joka on sakeampaa kuin mehukeitto. Kiisseliin käytetään yleensä viisi ruokalusikallista suurustusainetta vesilitraa kohden, kun mehukeittoon tulee tavallisesti vain kahdesta kolmeen ruokalusikallista. Suurusteena käytetään yleensä perunajauhoja, joskus maissitärkkelystä tai tapiokaa. Maissitärkkelyksellä suurustettu kiisseli ei tule kirkkaaksi, joten sitä käytetään lähinnä maitopohjaisissa kiisseleissä. Karpalokiisseliin kannattaa siis valita perunajauho, jos haluat kirkkaan ja kiiltävän lopputuloksen.
Kun kiisselissä on marjoja tai hedelmänpaloja, käytetään osanestesuurusta. Silloin neste ja sokeri kiehautetaan ensin ja suuruste lisätään myöhemmin. Kokonestesuurustuksessa suuruste sekoitetaan ensin kylmään veteen. Karpalokiisselissä kokonaiset marjat ovat siis hyvä syy valita osanestesuurustus.
Kiisselin nimi ja alueelliset perinteet
Sana kiisseli tulee venäjän kielestä (kisel’), jossa se tarkoittaa hapahkoa jauhopuuroa tai hyytelöä. Venäjällä kiisseli on karkeista kaurajauhoista hapatettua ja keitettyä velliä. Läntisessä Suomessa kiisselistä käytettiin nimeä kräämi (ruotsiksi fruktkräm). Etelä-Karjalassa perinteinen jälkiruoka on kaurasta hapattamalla valmistettu kaurakiisseli. Raumalla taas tunnetaan luumu-rusinakiisseli nimeltä topseilvellinki. Joulupöydässä karpalokiisseli sopii hyvin karjalanpiirakoiden ja muiden perinneruokien rinnalle.
Karpalo – suomalaisen suon marja
Suomenkielisen Wikipedian mukaan isokarpalo (Vaccinium oxycoccos) on ainavihanta varpu, joka kuuluu samaan sukuun kuin puolukka. Suomessa se on yleinen alkuperäiskasvi lähes koko maassa, ja vain Pohjois-Lapissa se on harvinainen. Runsaimmat marjasadot saadaan märiltä nevoilta, kun taas rämeillä ja korvissa sato jää paljon pienemmäksi. Karpalon versot matavat pitkin maata, vaaleanpunaiset kukat kohoavat parisenttisen varren päähän, ja kypsät marjat ovat tummanpunaisia. Kansan kielessä karpaloa on kutsuttu myös nimillä karpele, kalpare ja kurjenmarja. Lähes samannäköinen pikkukarpalo kasvaa kuivemmilla paikoilla, ja sen marjat jäävät selvästi pienemmiksi.
Kirpeä karpalo sopii kiisseliin erinomaisesti, koska sokeri ja suuruste pehmentävät sen happamuutta. Marjat voi poimia syksyllä tai keväällä lumen alta, jolloin ne ovat hieman makeampia. Pakastetut karpalot toimivat kiisselissä yhtä hyvin kuin tuoreet.